Henkilöstöpulaa käsiteltiin Helsingin Sanomien terveydenhuollon kapasiteettia käsittelevässä jutussa helmikuun alussa. Haastateltujen asiantuntijoiden mukaan suurin ongelma tällä hetkellä sote-palvelujen kantokyvyn kannalta on pula osaavasta hoitohenkilökunnasta.
Koronatilanne näyttää helmikuussa jälleen kerran siltä, että rajoituksia voidaan alkaa hallitusti purkamaan ja katseet kääntää tulevaan. Epidemian aikana kertynyttä hoitovelkaa pitää alkaa purkamaan niin perusterveydenhuollossa, erikoissairaanhoidossa, mielenterveyspalveluissa, suun terveydenhuollossa kuin kouluterveydenhuollossakin, nämä esimerkkeinä.
Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kapasiteettia täytyy samalla vahvistaa ja pitää sitä yllä mahdollisten tulevien koronatautiaaltojen varalle. Väestön ikääntyessä palvelujen tarve kasvaa ja samalla myös työuran loppuvaiheessa olevaa kokenutta sote-henkilöstöä siirtyy eläkkeelle.
Miltä sitten koulutetun hoitohenkilöstön työvoimatilanne näyttää, kun koronaepidemia hiljalleen toivottavasti hiipuu ja siirtymä uusille hyvinvointialueille 1.1.2023 lähestyy?
Kevan ennusteen mukaan kunta-alalla seuraavan kymmenen vuoden aikana lähihoitajista siirtyy eläkkeelle 18 734 (33 %), sairaanhoitajista 13 052 (26 %), terveydenhoitajista 2 035 (31 %), fysioterapeuteista 1 196 (29 %), bioanalyytikoista 1 288 (33 %) ja osastohoitajista 1 825 (47 %).
Esimerkiksi sairaanhoitajista on Kevan julkaiseman arvion (10/2021) mukaan 8 288 henkilön työvoimapula, jonka ei ennusteta helpottavan vuoteen 2030 mennessä. Tällöin ennustettu pula olisi 9 417 sairaanhoitajaa. TEM:in ammattibarometrin (9/2021) mukaan tehyläisistä ammateista sairaanhoitajat ja terveydenhoitajat ovat työvoimapula-ammattien ensimmäisellä sijalla ja lähihoitajat toisella.
Vanhuspalveluissa työntekijöiden rekrytointi on vaikeaa. Touko-marraskuussa 2021 THL:n toimintayksiköiltä keräämien tietojen mukaan yli 2 400 vakituisen sote-koulutuksen saaneen työntekijän rekrytointi epäonnistui, koska hakijoita ei ollut. Tämän lisäksi yli 2 400 määräaikaisen työntekijän rekrytointi epäonnistui samasta syystä.
Vanhuspalveluyksiköt raportoivat THL:lle (11/2021) että niillä on haussa 2 513 vakituista sote-koulutettua työntekijää avoimiin työpaikkoihin. Toimintayksiköt arvioivat, että 0,7 henkilöstömitoituksen saavuttamiseen 1.4.2023 mennessä tarvittaisiin 4 651 sote-koulutettua ja 859 muuta vakituista työntekijää.
Eduskunta on ottanut käsiteltäväkseen vanhuspalvelulain kotihoitoon liittyvät lainsäädäntömuutosehdotukset. Jos lakimuutokset menevät läpi täytyy ympärivuorokautiseen kotihoitoon rekrytoida 654 lähihoitajaa lisää ensi vuoteen mennessä. Myös turva-auttamispalveluihin tarvitaan lisää lähihoitajia (43 henkilötyövuotta). Esitys perusterveydenhuollon hoitotakuun tiukentamisesta seitsemään päivään edellyttää lisähenkilöstön palkkaamista terveysasemille, mikä edellyttää 1.4.2023 mennessä 420 sairaanhoitajan tai terveydenhoitajan lisärekrytointia.
WHO:n arvion mukaan maailmassa tarvittaisiin noin yhdeksän miljoonaa sairaanhoitajaa ja kätilöä lisää, jotta kestävän kehityksen tavoitteet terveyden- ja hyvinvoinnin osalta voidaan saavuttaa vuoteen 2030 mennessä. Pula terveydenhuollon ammattihenkilöistä on globaali, joten se vaikuttaa Suomeenkin. Kansainvälisellä rekrytoinnilla emme pysty ratkaisemaan henkilöstövajetta.
Luin Sitran tuoretta raporttia heikoista signaaleista 2022. Siinä luki varhaiskasvatuksen, koulutuksen ja terveydenhuollon työvoimapulasta seuraavasti (sivu 24):
”Mitä jos työoloja ja korvausta työstä parannettaisiin merkittävästi? Mitä jos panostukset koulutukseen, sosiaaliturvaan, tasa-arvoon, terveydenhuoltoon ja terveellisiin ja turvallisiin työoloihin nähtäisiin itsensä takaisin maksavana investointina?
Mielestäni raportin kysymys on yksi tärkeimmistä sote-alan tulevaisuuden kannalta. Ja siihen ei ole kuin yksi vastaus. Se on kyllä.
Seuraa neuvottelukierrosta www.tehy.fi/neuvottelukierros