Tehyn jäsenet ovat kertoneet terveys- ja hoivapalveluiden ongelmista jo pitkään. Etenkin mitoituskysymykset ja hoidon laatu ovat huolen aiheena. Nyt julkisuuteen tulleet ongelmat yksityisissä hoivakodeissa eivät ole työntekijöiden syytä.
Valitettavasti yksityisessä hoivassa ongelmat eivät rajoitu pelkästään mitoituskysymyksiin vaan säästöjä haetaan myös työsuhteiden ehdoista. Tehyssä on monen vuoden kokemus ulkoistuksista, joissa kunnat siirtävät joko osan palveluistaan tai jopa koko sote-palvelunsa yksityisille yrityksille. Vaikka järjestelyissä on kysymys työsopimuslain mukaisesta liikkeen luovutuksesta, jossa työntekijät siirtyvät ns. vanhoina työntekijöinä, työsuhteiden ehdot heikkenevät silti pitkässä juoksussa.
Liikkeen luovutus ei edellytä uusien työsopimusten tekemistä. Näitä kuitenkin tarjotaan. Uusilla työsopimuksilla työntekijöistä yritetään usein tehdä halvempia ja käytettävämpiä. Työtehtäviä ja työntekoaluetta yritetään laajentaa ja erilaisia velvoitteita lisätä. Vastapainoksi ei tarjota korkeampaa palkkaa. Palkkarakenne sen sijaan muutetaan työehtosopimusten vastaisesti niin, että peruspalkka on aina työehtosopimuksen minimipalkka. Minimipalkka on selkeästi alempi kuin kuntasektorin kunnallisessa virka- ja työehtosopimuksessa (KVTES).
Monet yritykset ovat alkaneet viime vuosina käyttää vaihtelevan työajan sopimuksia eli ns. 0-sopimuksia. Tällä tarkoitetaan ehtoa, jossa työntekijän työaika määrättynä ajanjaksona vaihtelee työnantajan tarjoaman työn perusteella. Työaika siis vaihtelee työsopimuksen mukaisen vähimmäismäärän ja enimmäismäärän välillä. Tai sitten kyseessä on ehto, jolla työntekijä sitoutuu tekemään työnantajalle työtä erikseen kutsuttaessa.
Uudet työehtosopimusmääräykset parantavat 0-sopimuslaisten ja muiden vaihtelevaa työaikaa tekevien työntekijöiden asemaa. Ne ensinnäkin rajoittavat 0-sopimusten käyttöä ja toiseksi niiden myötä työaika vakiintuu tietyssä ajassa.
Valitettavasti uudet parannukset ovat nyt johtaneet siihen, että työnantajat ovat alkaneet kiertää 0-sopimusmääräyksiä ja teettävät uusille työntekijöille raami- tai runkosopimuksia. Niitä on käytetty sijaisten ja keikkalaisten työsuhteissa. Nykyään työnantajat kuitenkin pyrkivät käyttämään runkosopimuksia, vaikka työvoiman tarve olisi jatkuva.
Runkosopimuksissa on usein kirjaus: "Kukin kerralla sovittava sijaisuus / keikka muodostaa oman määräaikaisen työsuhteensa.” Tällä työnantaja pyrkii kiertämään esimerkiksi työehtosopimuksessa sovitun sairausajan palkanmaksun. Runkosopimuksessa työsuhteet kestävät päivän tai pari, ja sairastuessaan työntekijä on vaarassa jäädä vaille täyttä sairausajan palkkaa.
Runkosopimuksella työskentelevä tekee tosiasiassa lyhyitä määräaikaisia työsuhteita. Työsopimuslaki edellyttää, että työsopimukset tehdään toistaiseksi voimassa oleviksi. Työnantaja saa tehdä määräaikaisen työsopimuksen vain perustellusta syystä, kuten sijaisuuden ajaksi. Jos työnantajalla on jatkuva työvoiman tarve, on työsuhde solmittava toistaiseksi voimassaolevaksi. Tehy voi riitauttaa runkosopimuksen perusteettomien määräaikaisuuksien perusteella.
Työsopimuslain lähtökohtana oleva vakituinen työsuhde muuttui ensiksi nollaksi ja nyt mennään kohti tilannetta, ettei tarjolla ole edes tätä. Mitä työnantajat vielä keksivätkään kiertääkseen lainsäädäntöä?