Kuva: Jaakko Martikainen

Sote-ala tarvitsee soveltuvuuskokeet— AMK-tutkinnon jo suorittanut jää opiskelupaikatta

Pettynyt, opiskelupaikkaa vaille jäänyt hakija otti yhteyttä. Hänellä on jo yksi AMK-tutkinto suoritettuna. 

Paikatta jäänyt kysyi, millä tavalla sosiaali- ja terveysalalle motivoituneet ja oikeasti kiinnostuneet työntekijät löytyvät, kun soveltuvuutta ei testata eikä hakijoita haastatella. Hän kirjoittaa: 

”Sosiaali- ja terveysalalta puuttuvat soveltuvuusosiot, haastattelut, motivaation arviointi sekä aiemman työkokemuksen sekä aikaisempien hakujen huomioiminen. Ennen on saanut hyvitystä siitä, jos hakuja samaan tutkintoon on jo ennestään.” 

Opiskelijavalinnassa on ongelmia, joihin pitää miettiä ratkaisuja. Sosiaali- ja terveysalalla opiskelupaikan saaminen on vaikeaa esimerkiksi ensihoitajan, fysioterapeutin ja kätilön tutkintoon. Aloituspaikkoja on vähän.  

Miten tarkoituksenmukaista on testata valintakokeella hakijan kyvykkyyttä AMK-opintoihin, jos hänellä on jo ennestään hyvin arvosanoin suoritettu AMK-tutkinto?  

Miksi yhden AMK-tutkinnon jo suorittanut ei saa opiskelupaikkaa, vaikka on saanut valintakokeessa enemmän pisteitä kuin alimmillaan ensikertalaisena sisään hyväksytty opiskelija?  

Onko valintaperusteet laadittu oikeasti niin, että valituksi tulevat alalle parhaiten sopivat hakijat?  

Opiskelijavalinnat ja korkeakouluopintojen nopeuttaminen -tutkimuksen mukaan muut kuin ensikertalaiset eivät korkeakouluun hakiessaan ole kohtuuttoman huonossa asemassa.  

Tilanne on AMK-tutkinnon suorittaneen hakijan näkökulmasta silti täysin kohtuuton. Hän ei useista yrityksistä huolimatta saa opiskelupaikkaa, vaikka omat pistemäärät ovat useita pisteitä korkeammat kuin alin hyväksytty pistemäärä. 

Joustavien opintopolkujen, joustavien opinto-oikeuksien, hyväksi lukemisten ja siirto-opiskelijavalintojen kautta valituksi tulleiden määrät ovat yksinkertaisesti liian pieniä. Korkeakoulututkinnon suorittaneiden tai korkeakoulun opiskelupaikan vastaanottaneiden asema ei saa muodostua kohtuuttomasti heikommaksi kuin ensimmäistä opiskelupaikkaa hakevien. 

Korkeakoulujen tulisi nykyistä paremmin mahdollistaa opintojen aloittaminen aiempien opintojen ja suoritettujen tutkintojen osien perusteella. Toisen korkeakoulututkinnon suorittamisen ja opiskelualan vaihtamisen tulee olla jatkossakin mahdollista. 

Korkeakoulujen pitää luoda jo alaa vaihtavien ja jo yhden tutkinnon suorittaneille joustavia mahdollisuuksia siirtyä korkeakoulujen sisällä ja välillä.  

Soveltuvuuskokeet ovat yksi ratkaisu ongelmaan. Tehy on jo vuosia ajanut sosiaali- ja terveysalan koulutukseen pakollisia ja valtakunnallisia soveltuvuuskokeita.  

Soveltuvuuskokeessa pyritään selvittämään henkilön soveltuvuus työtehtävän alalle ja motivaatio.  

Motivaatio on työssä ja opinnoissa menestymisen keskeinen edellytys. Yhtenäinen soveltuvuuskoe on edellytys soveltuvuuden mahdollisimman vaikuttavalle ja yhtenäiselle arvioinnille.  

Soveltuvuuskokeista luopuminen on johtanut siihen, että alalle on päätynyt hoitotyöhön sopimattomia henkilöitä. Kansalaisten on voitava luottaa siihen, että sosiaali- ja terveysalalla työskentelee sitoutuneita ja osaavia ammattilaisia myös tulevaisuudessa. 

 

Kommentit

Käyttäjän Tapio Mattila kuva

Pyrin opiskelemaan ei-ensikertalaisena Turun ammattikorkeakouluun röntgenhoitajaksi vuonna 2018, jolloin sisään otettiin 587 hakijasta 20 opiskelijaa. Puolet valittiin todistuksella ja loput 10 valintakokeella, joista meitä ei-ensikertalaisia valittaisiin enintään 3 kpl (Turun amk:ssa vähintään 85% valittavista on ensikertalaisia). Pääsin sisään ja olen erittäin onnellinen saadusta opiskelupaikasta, mutta mielestäni ensikertalaisuuskiintiöiden rajat on vedetty niin tiukalle, että kohtuullisuuden tavoite ei-ensikertalaisten sisään pääsyssä ei täyty.

Kyseenalaistan kirjoittajan tavoin valintaperusteiden sopivuuden parhaiden hakijoiden valkkaamiseksi. Nykyisen valintakoemallin ajatus esimerkiksi ammattikorkeakouluissa tuntuu lähtevän säästämisestä. Yksi, yhtenevä valintakoe useille eri aloille ei voi mitenkään mitata hakijoiden soveltuvuutta näin laajalla ammattikentällä. Valintakoe voi kyllä mitata hakijan kyvykkyyttä korkeakouluopiskeluun, mutta ei välttämättä alakohtaisesti. Jo korkeakoulututkinnon omaavien sisäänpääsymahdollisuuksia tulisi lisätä, sillä virhevalintoja sattuu ja jos opiskelija huomaakin alan olevan itselleen sopimaton, voi uuteen opiskelupaikkaan pääseminen olla kohtuutonta.

Nyt koronakeväänä todistusvalinnalla on valittu (yliopistoihin) jopa 70-90% hakijoista (https://yle.fi/uutiset/3-11326930). Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan valintakokeita uudistetaan ja todistusvalintoja lisätään 2018-2020, koska valintakoemallin koetaan esimerkiksi viivästyttävän opintojen aloitusta ts. lisäävän välivuosien määrää (https://minedu.fi/usein-kysyttya-korkeakouluvalinnat). Ensikertalaiskiintiö on kuitenkin saanut hakijoita taktikoimaan ja vaalimaan ensikertalaisuuttaan epätoivotuilla tavoilla (https://www.kaleva.fi/ensikertalaisille-tarkoitetut-kiintiot-ovat-johtan...). Pelkona on myös se, että näistä vuonna 2020 väliaikaiseksi aiotuista käytännöistä muodostuu "uusi normaali", termi jota on viljelty laajalti muissakin yhteyksissä. Todistusvalinnat ovat eittämättä halvempi ja vähemmän työläs tapa oppilaitoksille valita opiskelijat, mutta takaako se yhdenvertaisen ja motivoituneiden hakijoiden sisäänpääsyn?