Kuva: iStock

Lapsen ja perheen kohtaaminen

Lapsi on terveydenhuollossa tavallinen asiakas, mutta myös monella tavalla erityinen. Tähän erityisyyteen liittyy piirteitä, joiden vuoksi on hyvä kiinnittää huomiota lapsen kohtaamiseen.

Monenlaisia lapsia ja perheitä
Lapsen kohtaamiseen ei ole yhtä oikeaa kaavaa, sillä lapset ovat varsin erilaisia. Pieni vastasyntynyt eroaa varhaisteinistä monin tavoin. Samanikäiset lapsetkin eroavat niin luonteensa kuin terveyshistoriansa suhteen. Avoimen ja puheliaan, terveen lapsen kohtaaminen neuvolatarkastuksessa voi vaatia toisenlaista otetta kuin epävarman ja kivuliaan, pitkän sairaalajakson kokeneen. Kun terveydenhuollon ammattilainen kohtaa lapsen, hän yleensä kohtaa myös perheen tai huoltajan. Kuten lapset myös perheet ovat erilaisia.

Lapsi, ymmärryskyky ja tunteet
Mitä nuorempi lapsi on, sitä vaikeampaa hänen on ymmärtää toimenpiteitä, joita hänelle tehdään sekä niiden merkitystä. Lapsi voi pelätä ja jännittää asioita, jotka aikuisen näkökulmasta ovat mitättömiä. Toisaalta hän kohtaa luottavaisena ja varmana yllättäviäkin tilanteita. Lapsella on ainutlaatuinen kyky lähestyä asioita leikin kautta. Jännittävä nukutusmaski voi muuttua vaarattomaksi astronautin happilaitteeksi ja sairaalasänky raketiksi. Leikin avulla asioita myös otettaan haltuun, jotta niitä voi ymmärtää. Ei ole sattumaa, että sairaalassa kauan olleet lapset leikkivät sairaalaa. Siten sairaala ja siellä kohdatut asiat jäsentyvät ja saavat merkityksen lapsen elämässä.

Lapsen kohtaaminen
Kyky kohdata lapsi on osa terveydenhuollossa työskentelevän ammattitaitoa. Yhtä oikeaa tapaa ei ole. Siinä missä yksi laukaisee lapsen jännitystä laulelemalla ja toinen hassuttelemalla, toisen vahvuus on hiljainen sanaton yhteys ja vaikka kyky katsoa ja pitää kädestä kiinni juuri oikein. Oleellista kohtaamisessa on tilanneherkkyys ja lapsilähtöisyys. Joku lapsi kokee nukutukseen mennessään, että leikki sairaalaklovnin kanssa helpottaa oloa. Toinen pärjää parhaiten, kun saa vain istua rauhassa äidin sylissä. Tilanneherkkyys tarkoittaa, että lasta kuunnellaan ja toimitaan häntä ymmärtäen ja kunnioittaen. Se tarkoittaa myös harkintaa siitä, kenelle hoitaja antaa aikaansa – lapselle, jonka kanssa on mukava yhteys vaiko omaan kuoreensa käpertyjälle, joka ehkä tarvitsisi erityisesti tukea.

Myös perheen kohtaamisen keskiössä on oltava perheen tarpeet ja herkkyys heidän tilannettaan kohtaan. Lapsen sairaus kuormittaa. Tuon kuorman kantamiseen voidaan tarvita terveydenhuollon ammattilaisten apua. Se voi olla keskustelua, mutta myös läsnäoloa ja tilan antamista. Osa ammattitaitoa on ohjata perheet oikean avun piiriin ja miettiä, olisiko sairaalapapin tarjoamasta tuesta apua tälle perheelle. Oleellista kaikessa tuessa on perheen oman vakaumuksen ja näkemyksen kunnioittaminen.

Lapsi ja itsemääräämisoikeus
Terveydenhuollossa lapsen päätäntävalta on rajallista. Lääkitys annetaan ja nielunäyte otetaan, vaikka lapsi ei niistä pitäisikään. Samoin sairaalan arki kulkee eteenpäin omia ratojaan, joihin lapsen odotetaan sopeutuvan. Varsinkin pitkällä sairaalajaksolla lapsi voi kokea, ettei hän koskaan saa päättää mistään. Hoitohenkilökunta voikin miettiä, olisiko jotain, jossa lapselle voisi antaa vaihtoehtoja ja valtaa. Päätettävien asioiden ei aina tarvitse olla isoja, jotta ne ovat lapselle merkittäviä. Mainio esimerkki ovat ovat uuden lastensairaalan potilashuoneiden lamput. Niiden värin lapsi voi itse muuttaa kaukosäätimellä mieleisekseen. Keskeistä on, että lapsi saa riittävästi tietoa omasta hoidostaan ja toimenpiteiden etenemisestä. Sillä voidaan tukea lapsen osallisuutta omassa hoidossaan. Terveydenhuollon ammattilaiset ovatkin vastuussa siitä, että myös lapsen ja perheen hoito on kaikilta osin ihmisarvoa kunnioittavaa.

Lapsen edun tunnistaminen ja varmistaminen ongelmatilanteissa
Lapsen asema ja potilaan oikeudet ovat juridisesti vahvat. Käytännössä niiden toteutumista haastavat monet tekijät, varsinkin ongelmatilanteissa. Jos syystä tai toisesta huoltajien ja lapsen edut eivät ole yhtenevät, vastuu siirtyy hoitovastuulliselle terveydenhuollon asiantuntijalle. Päätöksenteko ei silloin ole koskaan helppoa tai yksinkertaista. Monissa tapauksissa hoidon linjaukset ja ongelman juurisyiden kestävät ratkaisut edellyttävät kokonaistilanteen huomioimista ja huoltajien osallisuutta. Jos tapauksessa voidaan epäillä lastensuojelutarvetta, on aina käynnistettävä selvitysprosessi ja tehtävä lastensuojeluilmoitus. Se on kaikkien osallisten paras etu, tuloksesta riippumatta.

Tehyn eettinen toimikunta:
Anna Blubaum, Kirsi Coco, Taisto Hakala, Mari Kangasniemi, Tarja Kela, Lauri Kuosmanen, Laura Leppänen, Jaana Nyman, Susanna Ruokolainen, Susanna Ruuskanen, Kirsi Sillanpää, Helena Siipi.

Toimikunnan kokouksessa kuullut asiantuntijat:
taiteellinen johtaja Kari Jagt/ Sairaalaklovnit
sairaalapappi Johanna Tammelin ja hoitotyön kliininen opettaja Susanna Ruuskanen/ Uusi Lastensairaala (ULS)