kuva: iStock

Erikoistumiskoulutukset kiinnostavat sote-alan ammattilaisia

Ammattikorkeakoulujen erikoistumiskoulutukset ovat jo työelämässä toimineille henkilöille suunnattuja ammatillista kehittymistä ja erikoistumista edistäviä koulutuksia.

Kysyimme lokakuussa 2020 jäseniltämme kokemuksia erikoistumiskoulutuksista ja ehdotuksia niiden kehittämiseen. Lisäksi selvitimme, miten erikoisosaamista voisi uran aikana nykyistä paremmin tunnustaa.

Saimme 770 vastausta jäseniltämme, joilla koulutustaustansa perusteella on mahdollisuus osallistua erikoistumiskoulutuksiin. Vastaajat edustivat hyvin kokeneita laillistettuja terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Noin 70 % vastaajista edusti sairaanhoitajia ja loput muita terveydenhuollon laillistettuja ammattihenkilöitä, kuten fysioterapeutteja, terveydenhoitajia, kätilöitä tai laboratoriohoitajia. Lähes 40 % vastaajista työskenteli yliopisto- tai keskussairaalassa ja noin viidennes hyvinvointi- ja terveyskeskuksessa.

Vastaajista peräti yli puolet (53 %) oli suorittanut uran jossain vaiheessa ammattikorkeakoulun erikoistumisopinnon (vuoteen 2014 saakka) tai erikoistumiskoulutuksen (vuodesta 2015 alkaen) ja suorittaneista lähes puolella oli takanaan vähintään kaksi erikoistumiskoulutusta. Tulos kertoo erikoistumiskoulutusten suosiosta sote-alalla ja ennen kaikkea siitä, että juuri tehyläiset ovat aktiivisia ja kiinnostuneita ylläpitämään ja kehittämään osaamistaan erikoistumiskoulutusten kautta.

Erikoistumisopintoja pidetään hyödyllisinä

Noin 90 % niistä vastaajista, jotka olivat suorittaneet erikoistumisopinnot tai -koulutuksen, pitivät koulutusta vähintään melko hyödyllisenä omien työtehtäviensä kannalta. Oman uran etenemisen näkökulmasta tyytyväisten osuus oli jonkin verran vähäisempi. Noin neljännes oli sitä mieltä, että koulutus oli vähintään melko hyödytön oman uran etenemisen kannalta.

Jatkossa oleellista olisi selvittää syitä koulutusten hyödyttömyyteen uran kehittymisen kannalta tai erikoisalaan liittyvän osaamisen kehittymisen kannalta. Koulutukset ovat kuitenkin laajoja ja vaativiakin. Jatkossa olisi hyvä myös selvittää, miten työtehtävät ovat muuttuneet erikoistumiskoulutuksen suorittamisen jälkeen.

Lisäksi selvitimme, miksi ammattihenkilö haluaa osallistua erikoistumiskoulutukseen. Tärkeimmiksi syiksi mainittiin erikoisalakohtaisen osaamisen kehittämisen mahdollisuus tai palkkauksen kohentuminen. Vastaavasti eniten koulutushalukkuutta vähensi se, että koulutus ei vaikuta palkkaukseen tai lisää ammattihenkilön osaamista.

Erikoistumisopintoja halutaan kehittää

Tehyläiset haluaisivat, että erikoisosaaminen tunnistettaisiin ja tunnustettaisiin nykyistä paremmin. Suurin osa vastaajista (61 %) oli sitä mieltä, että sosiaali- ja terveysalalla erikoistumisalat tulisi valtakunnallisesti määritellä samaan tapaan kuin erikoislääkärikoulutuksessa. Lähes 70 % kannatti sitä, että erikoisosaamisesta saisi erikoisnimikkeen ja kirjauksen ammattihenkilö-rekisteriin.

Vaikka koulutuksiin oltiin melko tyytyväisiä, antoivat kyselyyn osallistuneet runsaasti kehittämisehdotuksia erikoistumiskoulutuksiin. Kehittämisehdotukset liittyivät koulutusten sisältöihin, kustannuksiin ja toteutustapoihin, palkkaukseen, työelämälähtöisyyteen, erikoisosaamisen tunnistamiseen ja uralla etenemiseen.

Eniten mainintoja sisällölliseen kehittämiseen saivat ikääntyneiden hoitotyö/geriatria, johtaminen, neurologia ja muistisairaudet, mielenterveys ja päihdetyö, ennaltaehkäisy/terveyden edistäminen, ensihoito sekä päivystys- ja akuuttihoito, tehohoito, hyvinvointiteknologia, moniammatillisuus, sosiaalityö sekä huolto ja hygienia.

Erikoistumiskoulutuksia pidetään kalliina ja niihin tulisi saada joko työnantajalta tai valtiolta taloudellista tukea. Toteutustapoihin liittyen toivottiin, että koulutuksia voitaisiin käydä joko verkossa tai lähikoulutuksena. Myös työelämäyhteyttä tai -läheisyyttä pidettiin tärkeänä. Tutkintokoulutuksen kaltaista opinnäyteprosessia ei toivottu erikoistumiskoulutuksiin.

Kouluttajilta toivottiin vahvaa sisällön asiantuntijuutta ja siksi kouluttajiksi halutaan työelämän asiantuntijoita, koska ammattikorkeakoulujen opetushenkilöstöltä todettiin usein puuttuvan ajantasaista kliinistä osaamista.

Ammattikorkeakoulujen ja työelämän yhteistyötä tarvitaan

Ammattikorkeakouluilta odotetaan nykyistä parempaa yhteissuunnittelua työelämän kanssa ja opintojen odotetaan tapahtuvan entistä enemmän työpaikoilla.  Tämä lisää myös koulutuksiin liittyvää työelämätietoutta.

Uralla etenemisen mahdollisuuksia erikoistumiskoulutuksen käyneille ei ole riittävästi. Tätä voitaisiin parantaa erikoistumiskoulutusten kytkemisellä valtakunnallisiin erikoistumisaloihin ja koulutuksesta saatavaan tunnustettavaan erikoisnimikkeeseen.

Tehy on myös mukana valtakunnallisessa Sotetie-hankkeessa, jonka tavoitteena on kehittää sähköinen tiekartta sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten täydennyskoulutuksen kehittämiseksi. Erikoistumiskoulutukset ovat tärkeä osa tätä projektia. Lisäksi olemme mukana STM:n hoitotyön jaoston työskentelyssä liittyen sairaanhoitajien erikoistumiskoulutusten uudistamiseen.