Valmiuslaki ei pelasta hoitajapulasta

Kaksi kriisiä ovat velloneet mediassa kohta kaksi vuotta: korona ja hoitajapula.

Kuvateksti
kuva: iStock

Toista kriisiä on yritetty Suomen hallituksen toimesta hoitaa sinnikkäästi kaikin keinoin – rahaa säästämättä.

Toisen kriisin osalta hallituksen toimet ovat olleet luokattoman huonoja. Yksi työryhmä on perustettu, mutta kokoustaminen ei ole tuottanut minkäänlaista tulosta. Ja tuskin tuottaakaan, koska rahaa toimenpiteisiin ei ole budjetoitu.

Joulusta 2021 lähtien hoitajien yllä on väijynyt valmiuslain varjo - jälleen kerran. Viime päivien mediatiedot kertovat, että valmiuslain käyttöönottoa valmistellaan ahkerasti. Toistaiseksi tiedossa on vain valmiuslain 86 § ja 88 § valmistelu, mutta monen hoitajan pelkona on hoitohenkilöstön perusoikeuksien rajoittaminen kuten vuonna 2020 tehtiin.

Tehy ei vastusta kategorisesti valmiuslain käyttöönottoa.

Tehy vastustaa ainoastaan sitä, että valmiuslailla kajottaisiin uudelleen hoitohenkilöstön perusoikeuksiin. Siihen ei ole tarvetta eikä perusteita.

Tehyn mielestä valmiuslain sisältämistä sote-alan toimivaltuuksista voidaan ottaa käyttöön:

  • 86 §, joka mahdollistaa sen, että sosiaali- terveydenhuollon toimintayksiköiden toimintaa voidaan muuttaa.
  • 87 §, joka mahdollistaa sen, että muuta terveydenhuoltoa voidaan ohjata.
  • 88 §, joka mahdollistaa sen, että sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä terveydensuojelussa voidaan joustaa kiireettömästä hoidosta ja suunnata resurssit koronahoitoon.

Sen sijaan 93-103§:ssä säädetyistä palvelussuhteen ehdoista poikkeamiselle, irtisanomisoikeuden rajoittamiselle ja työhön määräämiselle ei ole perusteita. Nämä määräykset kohdistuvat yksittäisten työntekijöiden perusoikeuksiin tarpeettoman voimakkaasti.

Valmiuslain tarkoitus on sotatilaa vastaavassa pakottavassa tilanteessa turvata yhteiskunnan toiminta. Tällainen tilanne oli joillakin alueilla Suomessa käsillä keväällä 2020, kun terveydenhuollossa ei ollut varauduttu koronapandemiaan ja oli tärkeää luoda toimintavalmiudet, kouluttaa henkilöstö ja varautua pahimpaan. Nyt meillä on valmiudet olemassa ja yhteiskunnalla on ollut kaksi vuotta aikaa valmistautua pandemian aaltoihin, joita on tullut säännöllisin väliajoin.

Valmiuslakia käytettiin väärin vuonna 2020. Hoitohenkilöstön lomia peruttiin ja ylitöihin määrättiin, vaikka monellakaan alueella ei ollut yhtään koronapotilasta hoidossa eikä perusoikeuksien rajoittamiselle ollut koronasta johtuvaa syytä. Valmiuslakia käytettiin hyväksi ikään kuin varuiksi ja - mikä pahinta - paikkaamaan loma-ajan normaalia hoitajapulaa. Väärinkäytöksien estämiseksi hoitohenkilöstöllä ei ollut ole minkäänlaisia oikeussuojakeinoja. Tehy on vaatinut valmiuslain muuttamista.

Miten tässä koronatilanteessa tulisi toimia?

Vastaus on yksinkertainen.

Samalla tavalla kuin muissa pohjoismaissa ja useissa Euroopan valtioissa. Ei pakottamalla, vaan maksamalla rahaa ylimääräisestä työstä ja lakisääteisistä oikeuksista luopumisesta.

Näin helppoa se voisi olla:

  • Ei määrätä tahdonvastaisesti lisä- ja ylitöihin, vaan pyydetään hoitohenkilöstö vapaaehtoisesti töihin maksamalla poikkeusajalla korkeampaa korvausta. Norjassa ja Ruotsissa on tehty näin. Hoitohenkilöstölle on maksettu 50 % - 100 % suurempia lisä- ja ylityökorvauksia kuin normaalisti. 
  • Ei peruuteta tai siirretä lomia, vaan suoritetaan korvaus siitä, että hoitohenkilöstö vapaaehtoisesti tulee töihin tarvittaessa myös kesken loman tai siirtää lomaansa. Ruotsissa maksettiin 1450 euroa, että hoitajat siirsivät lomaansa.
  • Ei pidennetä hoitohenkilöstön irtisanomisaikoja väkipakolla 6 kuukauteen, vaan sovitaan asiasta ja korvataan irtisanoutumisajan pidentämisestä syntynyt taloudellinen vahinko, esim. asumisen lisäkustannukset, saamatta jäänyt parempi palkanosa uudesta työstä, jne.
  • Ei odoteta hoitohenkilöstön tekevän ylimääräistä työtään kutsumuksesta, vaan maksetaan heille koronakorvaus. Näin on tehty jo ainakin Ruotsissa, Islannissa, Alankomaissa, Saksassa, Ranskassa ja Itävallassa. 
  • Ei pakoteta hoitoalalta jo aikaa sitten muihin hommiin siirtyneitä henkilöitä töihin. Kun edellä mainitut keinot on käytetty, tätä ei tarvita.

Miten asia hoidetaan?

Vastaus on yksinkertainen.

Neuvotellaan hoitajaliittojen kanssa poikkeusaikoja koskevista määräyksistä ja osoitetaan valtion varoista korvamerkitty osuus näiden kulujen kattamiseen. Ne ovat osa koronapandemian hoitamisesta aiheutuvia pakollisia kustannuksia, jotka muissakin sivistyneissä maissa on mukisematta maksettu.

Jos edellä mainitut keinot eivät tepsi, se johtuu sitä, että hoitajia on jo liian vähän ja heistä liian moni on sairastunut. Mutta edes valmiuslaki ei voi pakottaa sairaana töihin.

P.S. Samankaltainen blogi on julkaistu 30.11.2020 ja 25.2.2021.

P.P.S. Suomen hallitus, olisiko jo aika tehdä muuta kuin pallotella hoitajapulaa työmarkkinaosapuolten ratkaistavaksi. Asia ei ratkea ilman rahaa.

Suosittelemme sinulle

Työelämäopas
Julkaisupäivämäärä
31.3.2021
Työelämäopas
Julkaisupäivämäärä
3.5.2021