Hoitajien ammattitaidolla on potilashoidon onnistumisessa valtavan suuri merkitys. Merkitys korostuu kriisitilanteissa, minkä koronaepidemia on osoittanut. Ilman hoitajien osaamista ei terveydenhuolto onnistu hoitamaan vaikeasti sairaita koronapotilaita esimerkiksi teho-osastoilla.
Hoitajat käyttävät kaiken osaamisensa potilaiden hyväksi 24/7. He opettelevat uusia käytäntöjä ja perehdyttävät työnsä ohella. Samalla hoitajat vaarantavat oman terveytensä. He ovat pakotettuja tekemään ylitöitä, siirtämään lomia ja joustamaan oman ja läheistensä hyvinvoinnin kustannuksella. Tämän kaiken he tekevät pelastaakseen potilaat. Nyt jos koskaan he tarvitsevat esimiestensä tukea. Tukea, joka näkyy ja tuntuu työyksikön arjen keskellä.
Kriisitilanne kutsuu esimiehet ja johtajat sinne, missä henkilöstö tekee työtään eli paljon puhuttuun etulinjaan. Hyvä johtaja rauhoittaa läsnäolollaan, puhuu selkeästi, rohkaisee, luo tilannekuvaa ja osaa asettaa muutoksen edellyttämät uudet tavoitteet. Näin luodaan laadukkaan hoitotyön edellytykset poikkeusaikanakin.
Hyvä johtaminen tai sen puute näkyy helposti kriisiaikana. Johtajuus punnitaan kriisi- ja ongelmatilanteissa. Hyvästä kriisijohtajasta on erilaisia kuvauksia. Johtajan käytöksen tarkastelu vie mielestäni riittävän konkreettiselle tasolle. Syväjohtaminen kuvaa hyvin tavoittelemisen arvoisen johtamiskäyttäytymisen.
Sotilasjohtajien koulutuksesta tuttu malli sopii mielestäni hyvin myös terveydenhuoltoon. Esimies toimii esimerkkinä, hän pitää huolta alaisistaan, hän kunnioittaa jokaista työntekijää ihmisenä, hän hyödyntää alaistensa ammattitaitoa ja tilannetietoisuutta, hän johtaa ennakoiden ja kannustaa alaisia itsenäiseen ja aloitteelliseen toimintaan.
Hyvä johtaminen on yhteydessä moneen sote-alan vetovoimalle olennaiseen asiaan – henkilöstön työhyvinvointiin, sitoutumiseen työhön, mahdollisuuteen osallistua ja kehittyä työssä. Hyvä johtaminen on yhteydessä myös toiminnan sujuvuuteen, tehokkuuteen sekä laadukkaisiin palveluihin ja parempaan potilasturvallisuuteen.
Terveydenhuollossa lähiesimiehet, osastonhoitajat ja apulaisosastonhoitajat ovat avainroolissa. He ovat yksiköidensä tukipilareita. He vastaavat siitä, että toiminta on turvallista ja sujuvaa. He takaavat, että ammattilaiset onnistuvat työssään, sillä he tuntevat yksikkönsä potilaiden hoidon vaativuuden ja oman henkilökuntansa koulutuksen ja osaamisen sekä elämäntilanteen. Ilman heidän näkemystään työtä ei voi suunnitella moneen vuoroon ja samalla ottaa huomioon jokaisen elämäntilanne – myös kriisiaikana.