kuva: Meeri Koutaniemi

Painetestissä elämän kriittisimmillä hetkillä

Kasvokkain-näyttelyssä kuvatut hoitotyön ja varhaiskasvatuksen tekijät nostavat esiin kertomiensa tarinoiden avulla hoitotyön arkea. Näyttely on Tehyn ja Meeri Koutaniemen yhteisnäyttely ja se on avoinna yleisölle Rajala Galleryssa 8.7. asti. Tehyn asiantuntijat tutustuivat näyttelyn tarinoihin ja he kertovat blogisarjassa hoitajien kokemasta eettisestä stressistä – siitä kun työ haluttaisiin tehdä mahdollisimman hyvin, mutta se ei ole aina mahdollista.

Näin kertoo työstään anestesiahoitaja Jenna Komulainen: ”Makaan sängyssä. Vieressäni on päivystyspuhelin, joka voi soida hetkenä minä hyvänsä. Puhelimen soidessa minulla on puoli tuntia aikaa olla leikkaussalissa valmiina pelastamaan ihmishenkeä. Pysähdyn seuraavaan ajatukseen: olen anestesiahoitaja, jonka osaaminen joutuu painetestiin potilaan elämän kriittisimmillä hetkillä."

Lukiessani Jenna Komulaisen kokemuksia työstään palautui mieleeni aika, jolloin työskentelin erikoissairaanhoidon päivystyksessä sairaanhoitajana. 

Työ vaatii vahvaa ammatillista osaamista, joka kehittyy huippuunsa kokemuksen ja koulutuksen avulla. Päivystyksen jokainen päivä, jokainen tunti on erilainen. Potilaan tilan arviointi korostuu. 

On pystyttävä toimimaan, tekemään päätöksiä nopeasti muuttuvissa tilanteissa määrätietoisesti ja rauhallisesti potilaiden pelastamiseksi. Virhearviointi voi olla kohtalokas ja viivästyttää hoitoa. 

Erityisesti äkillisesti sairastuneiden ja vaikeasti loukkaantuneiden potilaiden hoidossa korostuu kyky ennakoida potilaan tilassa tapahtuvia muutoksia ja aloittaa viipymättä elintoimintoja vakauttavat toimenpiteet.  

Työtä tehdään yhdessä lääkärin kanssa, mutta sairaanhoitaja on se, joka jää potilaan luo. Hän valvoo, hoitaa ja huolehtii potilaasta kokonaisvaltaisesti. Hän huolehtii mm. potilaan elintoiminnoista, kivun lievityksestä ja nesteytyksestä, avustaa erilaisten toimenpiteiden tekemisessä. 
 
Osa potilaista on tajuissaan, osa tajuttomia ja täysin riippuvaisia ammattilaisten osaamisesta.  Samaan aikaan hätääntyneet ja huolissaan olevat omaiset tarvitsivat hoitajan aikaa, tietoa ja tukea äkillisessä tilanteessa. Nuo lyhyet kohtaamiset potilaiden ja heidän läheistensä kanssa ovat tärkeitä luottamuksen saavuttamiseksi ja merkityksellisiä hetkiä akuutin hädän helpottamiseksi. 

Mutta vain harva ymmärtää niiden merkityksen, kuten Jenna Komulainenkin kuvaa omaa kokemustaan. ”Olemme se kosketus, jota potilas ei opi tuntemaan, se katse, jota kukaan ei välttämättä näe, mutta jolla on merkitystä potilaan selviytymisen kannalta. ”  

On hämmästyttävää, että vielä tänään joudumme perustelemaan hoitotyön ammattilaisten arvoa ja merkitystä suomalaisessa terveydenhuollossa. Ilman ammattitaitoisia ja koulutettuja hoitajia terveydenhuoltomme ei tule toimimaan ja esimerkiksi päivystävien yksiköiden toiminta vaarantuu.  

Tällä hetkellä sote-alan tilanne on erittäin huolestuttava. Hoitajapula pahenee, alan vetovoima heikkenee ja alaa vaihtavien määrä lisääntyy.  Laadukkaiden sotepalveluiden pelastaminen alkaa tosiasioiden tunnustamisella.  

Palkat ja työolot on saatava kuntoon!