kuva: Annika Rauhala

Kaikista ei ole tehohoitajaksi

Tehohoidon huippuluokkaisuus on korostunut koronaepidemian aikana, jolloin Suomen teho-osastot ovat näyttäneet parasta osaamistaan tuntemattoman edessä. 

Tehohoito on monialaista ja vaativaa erikoissairaanhoitoa, joka vaatii hoitajalta laajaa osaamista niin tarkkailulaitteiden hallinnasta kuin potilaan tilan tutkimisesta ja hoitamisesta sekä lääkehoidosta. Tiedon hankkimisen lisäksi tehohoitajan on osattava käsitellä saamaansa tietoa - siis ennakoitava, reagoitava ajoissa muuttuneisiin tilanteisiin ja omattava hyvät yhteistyötaidot, koska tehohoito on tiimityötä.   Tehohoitaja onkin paljon vartijana.

Tehohoidon tulokset ovat myös olleet erittäin hyviä, vaikka koronakuolemilta ei ole vältytty. Tehohoitajat ovat venyneet, sopeutuneet ja perehdyttäneet uusia hoitajia uudenlaisiin tehtäviin. Korona kohteli keväällä eri teho-osastoja eri tavalla ja paine kohdistui lähinnä Uudenmaan alueen teho-osastoihin. 

Tehohoidon merkitys korostui keväällä, jolloin koko Suomi siirtyi poikkeustilaan. Esimerkiksi HUSissa anestesiahoitajia pikakoulutettiin tehohoitoon ja hoitajia siirrettiin tehovalvontayksiköistä teho-osastoille.  Tulevat viikot ja kuukaudet näyttävät tarvitaanko heidän työpanostaan uudelleen. Herää kysymys, kuinka he ovat pystyneet ylläpitämään osaamistaan, koska riittävä osaaminen vaatii vuosien työn. 

Aula Research toteutti syyskuussa 2020 Tehyn toimeksiantona kyselytutkimuksen mm. työhyvinvoinnista, hoitotyön vetovoimasta, työssä jaksamisesta ja koronasta niille Tehyn jäsenille, jotka työskentelevät yliopistollisessa sairaalassa tai keskussairaalassa. 

Tulokset olivat karua luettavaa. Työhyvinvointi on laskenut, työssä pelätään ja alan vaihtoa harkitsee lähes 90 %. Korona-aika on ollut sote-alalla työskenteleville raskasta johtuen valmiuslain aikaisista pakkotoimista. Vaikka kysely koski kaikkien osastojen työntekijöitä, niin en usko, että teho-osastojen tilanne on yhtään sen parempi. 

Korona-aikana ihmisiltä saatu kiitos, teho-osastoille lahjoitetut ateriat tai valaistut rakennukset eivät lämmitä mieltä siinä vaiheessa, kun taistellaan potilaan hengissä pitämisestä. Tehohoito on palkitsevaa ja erittäin korkeaa ammattitaitoa vaativaa työtä, mutta mistä saamme motivoituneita tehohoidon ammattilaisia tulevaisuudessa, kun edellisetkin lähtevät muihin töihin ja opiskelemaan hakeutuvia on yhä vähemmän? Asiasta pitää olla aidosti huolissaan, koska jonoa teho-osastojen ovilla ei ole. Kaikista ei ole tehohoitajaksi.  

Tehy toteuttaa kyselyn teho- ja tehovalvontaosastoilla työskenteleville lähi- ja sairaanhoitajille tammikuussa 2021. Kyselyn tarkoituksena on selvittää laajasti tehohoidon tilaa Suomessa, tehyläisten hoitajien merkitystä tehohoidossa ja tehohoidossa tarvittavasta osaamisesta. Toivommekin kaikkien tehohoidossa työskentelevien hoitajien vastaavan kyselyyn, koska näin saamme arvokasta tietoa vaikuttamisen, edunvalvonnan ja päätöksenteon tueksi. 

Kommentit

Käyttäjän Merja Vaara kuva

Palasin marraskuun puolessa välissä kahden ja puolen kuukauden opintovapaalta töihin teho-osastolle. Vastaan tuli työuupumus- ja työpahoinvointiongelmat. COVID-19 vuosi on ollut meille kaikille raskas. Ongelmia on kuitenkin ollut jo ennen COVID-19 epidemiaa.

Valmistuin ensimmäiseen sairaanhoitajan tutkintooni 22-vuotta sitten. Tehosairaanhoitajan työtä olen tehnyt vuodesta 2007. Opiskelin toista sairaanhoitajan tutkintoani (AMK) 2019 työn ohessa ja uuvuin. Nyt opiskelen kolmatta sairaanhoitajan tutkintoani (YAMK), teen nyt vuoden vaihteessa hetken tehosairaanhoitajan töitä toisessa COVID-19 aallossa. Helmikuussa jään taas pitkälle opintovapaalle ja lähden tekemään opinnäytetyötäni Kelalle. Tällä hetkellä moni kokenut tehosairaanhoitaja vaihtaa työpaikkaa, lähtee työnkiertoon tai jää pitkälle opintovapaalle, kuten itsekin teen. Meille ilmeisesti on vielä jonoa?!

Opiskelen jatkotutkintoani Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa. Itä-Suomessa sairaanhoitajapula on jo nyt todellisuutta, eikä sairaanhoitajakoulutus ole enää vetovoimaista. Sosiaalialan koulutuksiin hakijoita sensijaan riittää. Meillä Varsinais-Suomessa sairaanhoitajapula ei vielä samalla tavalla näy, mutta olen huolissani alan tulevaisuudesta. Jos hakijoita on vähän ja koulutukseen joudutaan valitsemaan opiskelijoita, ilman riittävää karsintaa, alkavat huippuammattilaiset olla tulevaisuudessa harvassa. Työnantajilta toivoisin myös nykyistä enemmän tukea jatkokoulutuksiin ja tehohoitotyön kehittämiseen. Jatkokoulutuksen tukeminen veisi koko ammattikuntaa eteenpäin.