Hoitoalan työvoiman tarve kasvaa luonnollisista syistä. THL:n tutkimuspäällikkö Juha Honkatukian arvion mukaan sote-alalle tarvitaan 200 000 uutta työntekijää lisää seuraavan 15 vuoden aikana. Luku on aikamoisen iso ja pätevästi laskettu. Luvun taustalla vaikuttaa tekijöitä, joista osaan voimme poliittisilla päätöksillä vaikuttaa.
Hoitoalan työntekijät vanhenevat ja jäävät eläkkeelle, ja sille emme poliittisin keinoin mitään voi. Työoloja voimme kehittää, mikä hieman vaikuttaa ihmisten haluun jäädä eläkkeelle. Väestön vanheneminen on toinen lukuun vaikuttava työvoiman tarvetta lisäävä tekijä. Kehitys on kohtuullisen hyvin ennustettavissa, ja tarpeeseen voimme hieman vaikuttaa parantamalla tuottavuutta.
Vaikeimmin arvioitava uhka liittyy alan vaihtajiin. Tähän ilmiöön voimme melkoisesti vaikuttaa poliittisilla valinnoilla. Myös työehtosopimusten sisältö vaikuttaa poistuvan työvoimavirran voimakkuuteen.
Tuskin löytyy tästä maasta asiantuntijaa, joka ei arvioisi tulevan sote-alan henkilöstötarpeen olevan hyvin kinkkinen kysymys, jolle tarttis tehdä jotain. Olisi viisasta poimia kaikki marjat maasta, koska heräävän kriisin tunnusmerkit ovat nähtävissä. Mitä aikaisemmin asiaan reagoidaan, sen pienempi lasku tulee kansalaisille maksettavaksi.
Terveydenhuoltojärjestelmä on kuin vanha talo: vuosikorjausten tekemättä jättäminen on tosi kallista ja tyhmää. Sekä hoitohenkilöstön eläkkeelle siirtymiseen että siirtymiseen muille aloille voidaan vaikuttaa tämän päivän ratkaisuilla, joilla työoloja säädellään. Joko vuosikorjaukset tehdään tai sitten niitä ei tehdä.
Samaan aikaan kun tarve on suurin, (kasvava) osa hoitohenkilöstöstä nostaa kytkintä. Syynä on heikko palkkaus, huono johtaminen ja kiire. On yhä vaikeampaa tehdä työtään kunnolla. Työpäivän jälkeen peiliin katsominen sattuu jossain syvällä sisimmässä.
Tuhannen euron kysymys on arvioida, miten suureksi hoitajien virta alalta muihin hommiin äityy. Tehtävä on vaikea, mutta yritetään.
Kyselyissä on toistuvasti saatu melko korkeita arvioita alan vaihtoa pohtivien hoitajien määrästä. Kuinka moni lopulta toteuttaa aikomuksensa?
Ruotsissa on seurattu alan vaihtajien määrää kymmenen vuoden ajan. Selvityksistä voidaan vetää johtopäätös, että aikomuksesta tekoon -prosentti kymmenen vuoden aikana on noin 25. Ruotsissa noin 20 prosenttia vastaajista harkitsi alan vaihtoa ja viisi prosenttia sen toteutti. Suomessa alan vaihtoa harkitsevia lienee enemmän eli 20-40 prosenttia. Määrä vaihtelee valtavasti sen mukaan, miten kysymys on asetettu. Tehyn Aula Researchilla teettämän tutkimuksen mukaan alanvaihtoa on miettinyt kuukausittain tai useammin 44 prosenttia erikoissairaanhoidossa työskentelevistä sairaanhoitajista, vuosittain 85 prosenttia. Tähän ei Suomen terveydenhuoltojärjestelmällä ole varaa.
Arvostuksen mitta on myös palkka. Arvostukseen panostamalla me pystymme hillitsemää poistuvaa työvoimavirtaa alalta, joka muutenkin on ajautumassa työvoiman riittävyydessä suuriin pulmiin. Ennakointi on kustannustehokasta. Kyse ei ole siitä onko hoitohenkilöstölle varaa maksaa enemmän, vaan siitä, onko varaa olla maksamatta.