kuva: iStock

Ammattikorkeakoulujen koulutuskorvaukset säilytettävä

Koulutuskorvausten poistuessa ammatillisesta koulutuksesta oli odotettavissa, että ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene esittää osana soteuudistusta ammattikorkeakoulujen sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden harjoittelun maksuttomuutta.

Sosiaali- ja terveysalaa ei voi rinnastaa muihin aloihin. Ovatko työpaikat valmiita venymään, jos ohjauskorvaukset poistetaan? Lisääntyykö käytäntö, että työpaikat ottavat harjoitteluun vain potentiaaliset tulevat työntekijät ja panostavat määrän sijasta laatuun sekä pysyvyyteen? Työnantajat ovat kiinnostuneita ensisijaisesti niistä opiskelijoista, joiden he odottavat työllistyvän omaan organisaatioon. Tilanne lienee sama myös muilla aloilla.    

Harjoittelupaikkojen tarve on kuitenkin huomattavasti suurempi kuin mitä yksittäinen organisaatio tarvitsee omiin rekrytointitarpeisiin. Harjoittelujaksot ovat tärkeä osa sosiaali- ja terveysalan koulutusta. Pelkästään Helsingin-Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella harjoittelee vuosittain noin 5000 ammattikorkeakouluopiskelijaa ja runsaat 500 toisen asteen opiskelijaa. Onnistunut harjoittelu on tärkeää opiskelijan osaamisen ja ammatillisen kehityksen kannalta.  

Onkohan Arenessa pohdittu mitä sairaanhoitopiirit tekevät opiskelijoiden harjoittelukorvausrahalla 42 e opiskelijaa kohden / viikko? Riittääkö se tällä hetkellä opiskelijan ohjauksen järjestämiseen, kun huomioidaan suojavaatekustannukset ja harjoittelun aiheuttamat hallinnolliset kulut kuten ohjaajan koulutuksen (esim. HUS järjestää omaa koulutusta), ohjausajan ja opiskelijan perehdytysajan järjestämisen sekä ATK-tunnukset? 

Yksilölliset opintosuunnitelmat ja työpaikan sopimukset ammattikorkeakoulujen kanssa vaativat työnantajilta entistä enemmän hallinnollista työtä. Nekin tuottavat työnantajalle kustannuksia, joita harjoittelijan tuoma työpanos ei vastaa.

Esimerkiksi HUS on rekrytoinut hoitotyön kliinisiä opettajia järjestämään ohjaajakoulutusta, ohjaamaan, opettamaan, tukemaan opiskelijoita sekä ohjaajia. Kliiniset opettajat hoitavat haasteelliset tilanteet (opiskelijan kielitaito, sairastuminen, oppimisvaikeudet jne.).

Kliiniset opettajat kehittävät opiskelijaohjausta ja oppimisympäristöjä näyttöön perustuen, koska lisääntyvä opiskelijoiden tuen tarve ja erikoisosaamisen vaatimukset harjoittelussa on tunnistettu.  Samanaikaisesti AMK-opettajien resurssit harjoittelun ohjaamiseen vähenevät koko ajan ja työpaikoilla lisätään resursseja opiskelijoihin, jotta saadaan osaavaa henkilökuntaa. 

Potilasturvallisuus korostuu sosiaali- ja terveysalan ammateissa. Se edellyttää intensiivistä ohjaussuhdetta. Sosiaali- ja terveysalalla potilasturvallisuus on prioriteetti, mikä heijastuu suoraan opiskelijan ohjaukseen ja tekee siitä erityisen, eikä se siksi ole rinnastettavissa muihin aloihin.

Terveydenhuollon ammattihenkilöiden toimintaa ohjaavat säädökset ja sairaanhoitajakoulutuksen osalta ammattipätevyysdirektiivi kuvaa yhteiset vähimmäisvaatimukset sairaanhoitajan peruskoulutukselle ja niihin on sitouduttava kussakin jäsenmaassa. Koulutuksen tulee olla vähintään 3 vuotta ja 4600 tuntia ja vähintään 2300 tuntia tulee olla kliinistä harjoittelua. Kliinisen harjoittelun osuus tulee tapahtua suorassa potilastyössä, ei esimerkiksi simulaatioympäristössä.

Koulutuskorvaus on kompensaatio työpaikalle opiskelijoiden saamasta opetuksesta. Lisäksi se tulisi kohdentaa työpaikkaohjaajalle sekä ajallisen että lisäansion muodossa.  Koulutuskorvausta ei voi poistaa, sillä opiskelijan ohjaaminen vaatii tiivistä työtä työpaikkaohjaajalta. Ohjaus on välttämätöntä potilasturvallisuudenkin vuoksi.