Tehyn palkkapolitiikassa voidaan erottaa kaksi osaa. Yhtäältä sopimukset takaavat palkkaukselli-sen perustason, joka on kuin vakuutus. Ilman vahvaa liittoa ja työehtosopimusjärjestelmää palkkaerot varmasti kasvaisivat. Osa tipahtaisi alle nykyisten normien ja osa voisi ehkä ansaita hieman enemmän.
Palkansaajille saadut edut työehtosopimustoiminnan kautta ovat mittavat. Sen edellytys on vahva ammattiliitto, jolla täytyy olla myös lihaksia valvoa, että sopimuksia noudatetaan. Lukuisia ovat tapaukset, joissa oikeudenmukaisia saatavia on jouduttu hakemaan leivättömän pöydän kautta.
Toinen palkkapolitiikan keskeinen kysymys on työehtojen ja palkkauksen kehittäminen. Suomessa on huutava palkkauksellinen epäoikeudenmukaisuus. Se, että saman koulutuksen omaavalla naisvaltaisella alalla työskentelevä saa pienempää palkkaa kuin miesvaltaisella alalla työskentelevä, ei ole selitettävissä millään järkevällä syyllä. Kuntapalkoissakin nähdään miesvaltaisella teknisellä alalla 20 - 30 % korkeampia ansiota. Työn vastuullisuus ei selitä eroa. Pikemminkin päinvastoin: eikös vastuu ihmisistä ole arvokkaampaa kuin vastuu koneista.
Ilmiö on tunnistettu ja monenmoista on yritetty viimeisen 40 vuoden aikana tehdä, mutta edistyminen on ollut kovin vaatimatonta. Poliittinen päättäjä on toistuvasti ilmaissut tahtotilansa edistää sukupuolten välistä palkkaustasa-arvoa. Matka sanoista tekoihin on tökkinyt.
Palkkauksellisen eriarvoisuuden villakoiran ytimen sanotaan piilevän segregaatiossa. On naisvaltaisia aloja ja on miesvaltaisia aloja ja alojen välillä on eroja palkkauksessa. Ongelman ydin ei ole niinkään siinä, että samasta työstä ei maksettaisi samaa palkkaa eri sukupuolta edustaville. Mutta ongelma on siinä, ettei makseta samaa palkkaa samanarvoisesta työstä eri sektoreilla.
Aikoinaan kehitettiin paljon tekstiä ja oli vilpittömän hyviä aikomuksia työnarviointityön saralla, jonka tarkoituksena oli ratkaista pulmaa. Mutta palkkatilastoissa eivät hyvät aikomukset näkyneet. Eikä ihmisten arjessa.
Jos segregaatiossa on ongelman ydin, niin on kaksi keinoa yrittää ratkaista asiaa. Usein tarjotaan keinoksi segregaation purkamista niin, että miehet hakeutuvat naisvaltaisille aloille ja toisinpäin. Sinänsä ihan kannatettava ajatus, mutta eipä siitä ole ongelman ratkaisuksi. Näitä kannustuksia on kuultu vuosikymmeniä.
Keino on armottoman hidas. Kurki kuolee ennen kuin suo sulaa. Segregaation purkamiseen liittyy iso ongelma. Jos eri alojen palkkauksellisessa arvostamisessa ei mikään muutu, ongelma vain muuttaa muotoaan. Epäoikeudenmukaisen palkkauksen pulmat jakautuisivat tasaisemmin eri sukupuolten kesken. Itse ongelma ei poistu mihinkään. Perin kummallinen resepti. Bensan kaataminen liekkeihin ei sammuta paloa.
Toinen ja tepsivä keino on suunnata isompia palkankorotuksia epäoikeudenmukaisesta palkkauksesta kärsiville aloille. Tämä ei puhumalla etene. Hieman vanhahtavalla, mutta edelleen täysin osuvalla termillä sanottuna: ”vain joukkovoimalla voidaan vääryyttä korjata.”
Kaarlo Kramsu kirjoitti: ”Ei oikeutta maassa saa, / Ken itse sit' ei hanki.” Kaarlo on asian ytimessä. Toinen tähän asiaan liittyvä tokaisu, joka kuvaa tilannetta osuvasti kuuluu: ”kun kaikki muut keinot on käytetty, kokeiltaisiinko lopuksi rehellisyyttä.”
Rehellisyyttä on tunnustaa, etteivät naisvaltaisten alojen kuten hoitoalan alipalkkaus poistu ilman erillistä palkkaohjelmaa, joka tuo ylimääräisiä palkankorostusta alalle. Tämä puolestaan ei onnistu kuin työehtosopimusten kautta.
Todennäköisesti kärsivällisen vakuuttamisen menetelmä ei toimi, vaan ajaudutaan työmarkkinoilla otatukseen. Se puolestaan ei tehoa, ellei Tehy ole vahva. Korkea järjestäytymisaste ja yhteinen tahto vie läpi harmaan kiven. Aikamoinen kivimuuri onkin edessä.
Kunnilla ei ole rahaa, sanotaan. Suomalainen työmarkkinamalli, jossa teollisuuden palkkaratkaisu asettaa katon ja muiden alojen on tyytyminen siihen, on ylitettävä. Toisaalta - teknologia-teollisuuden työnantajien tuoreen päätöksen jälkeen tämä muurinosa on murentunut. Palkkakateus saattaa katalasti jossain lymyillä.
Helppoa ei tule olemaan palkkauksellisen häpeäpilkun poistaminen. Mutta on se mahdollista – jopa välttämätöntä.