Nyrkkisääntö – sehän on yksinkertaistettu ja yleispätevä ohjenuora tilanteeseen kuin tilanteeseen. Jokainen Suomessa tietää kertomattakin sanan merkityksen, vaikka sanan alkuperä on monelle hämärän peitossa – miten ja miksi sanaa on alettu käyttämään ko. tarkoituksessa.
Nyrkkisääntö valikoitui Tehyn kampanjan nimeksi, koska se kuvaa tavoitteitamme täydellisesti: väkivaltaan puuttumisen täytyy olla nyrkkisääntö jokaisella työpaikalla.
Sanan hämärähkö alkuperä kuvastaa hyvin myös sitä, miten sote- ja kasvatusalan työpaikkaväkivaltaan suhtaudutaan. Väkivallaton työpaikka saa yhteiskunnassa laajan hyväksynnän, mutta kun siirrytään ilmiön juurille, arkipäiväiseen työelämään, asia ikään kuin hiljaisesti hyväksytään – väkivallasta tulee ”normaalia”.
Suurelta yleisöltä piiloon jäävistä väkivallanteoista ja turvattomuuden normalisoinnista on siirryttävä siihen, että väkivallaton ja turvallinen työpaikka on itsestään selvä asia sekä oikeus jokaiselle sote-alalla työskentelevälle.
Hoitajapula lisää väkivallan riskiä
Väkivallanteot sote-alan työpaikoilla lisääntyvät samalla, kun hoidon tarve kasvaa suurten ikäluokkien ikääntyessä. Suurempi määrä hoitotyötä tarkoittaa tulevaisuudessa suurempaa määrää työpaikkaväkivaltaa, jos nykyinen kehitys jatkuu. Väkivaltaa on kuitenkin mahdollista vähentää merkittävästi.
Yksintyöskentely on yksi merkittävimpiä väkivallan riskiä lisääviä tekijöitä. Hoitajapula ajaa työntekijän yksinään moniin sellaisiin tilanteisiin, jotka tiedetään jo ennalta korkean väkivaltariskin vaarapaikoiksi. Päättäjien täytyy turvata sote-alan rahoitus ja henkilöstön mitoitusvaatimukset, jotta nämä itsestään selvät riskitilanteet voidaan välttää.
Toinen Tehyn edellyttämä välitön toimenpide on laajan asiaa koskevan kansallisen selvitystyön aloittaminen. Selvitystyössä luotaisiin sote-alalle vähimmäisstandardit väkivaltatekijöiden ennaltaehkäisyyn ja jälkityöhön.
Teollisuuden puolella työturvallisuus ja keinot sen ylläpitoon ovat arkipäivää, mutta sote-alalla näin ei valitettavasti ole. Uhka- ja vaaratilanteet toistuvat koko maassa melko samanlaisina, mutta yksittäisillä työpaikoilla havahdutaan tilanteeseen vasta kun pahin tapahtuu.
Työturvallisuus paranisi merkittävästi, jos väkivallan ennaltaehkäisyyn luotaisiin kansalliset standardit. Myös yksittäisten työpaikkojen toiminta tehostuisi, kun niiden ei tarvitsisi itse kehittää tyhjästä ratkaisuja väkivallan uhkaan. Samalla lisääntyisi työnantajien varmuus siitä, että työturvallisuuslakia noudatetaan paremmin. Tätä hanketta voisi johtaa esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriö.
Haluamme tehdä yhteistyötä niin lainsäätäjän kuin työantajienkin kanssa. Onhan kaikkien etu, jos sote-alalla ei ole työssä esiintyvää väkivaltaa.
Hoitajan pahoinpitelystä saa vain sakkoja
Rikoslaissa säädetään ankarammat seuraamukset virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta kuin perusmuotoisesta pahoinpitelystä. Virkasuhteessa oleva lääkäri ja poliisi ovat lainsäätäjän näkökulmasta arvokkaampia kuin esimerkiksi samassa tilanteessa väkivaltaa kohtaava ensihoitaja tai sairaanhoitaja. Tätä arvostuseroa on vaikea ymmärtää tai perustella. Miksi lääkärin pahoinpitelystä tuomitaan vankeutta, mutta hoitajan pahoinpitelystä vain sakkoja?
Tehy vaatii, että rikoslaissa määritelty virkamiehen väkivaltainen vastustaminen kattaa jatkossa sosiaali- ja terveysalan henkilöstön kokonaisuudessaan. Tämä voisi nostaa kynnystä hoitohenkilökunnan pahoinpitelyyn, kun tietoisuus teosta säädetystä tavallista ankarammasta rangaistuksesta lisääntyy.
Toinen lainsäädäntömuutosvaatimus koskee rikoksesta tuomittavaa vahingonkorvausta. Väkivaltaa kohdanneen rikoksen uhrin on mahdollista hakea oikeudenkäynnissä vahingonkorvausta hänelle aiheutuneesta kivusta ja särystä.
Pahoinpitelystä, josta ei jää pysyvää jälkeä tai aiheudu murtuneita luita, korvaus on yleensä muutama sata euroa. Tämä korvaus on usein suhteettoman pieni ottaen huomioon tapahtuman aiheuttama järkytys työntekijälle ja jopa pysyvät vaikutukset työkykyyn.
Työssä oleviin sote-alan ammattilaisiin väkivaltaa kohdistavat rikoksen tekijät ovat kaiken lisäksi usein käytännössä maksukyvyttömiä. Valtiokonttori voi silloin maksaa uhrille tuomitun vahingonkorvauksen tekijän sijaan, mutta tuomittuun korvaukseen tehdään tällöin automaattinen 220 euron perusvähennys. Jäljelle jäävä erotus typistyy usein muutamaan kymmeneen tai sataan euroon. On vaikea ymmärtää, miksi yhteisen hyvän puolesta tehdyssä työssä kohdatusta väkivallanteosta täytyy vähentää ns. ”omavastuuosuus”.
Kun vahingonkorvausten taso on jo valmiiksi matala, on alhainen korvaussumma yleensä viimeinen tikki oikeudenmukaisuuden ja arvostuksen puutetta kokeneelle työntekijälle. Tehy vaatii, että rikosvahinkolain perusvähennys poistetaan, jos rikos on kohdistettu henkilöön hänen työtehtäviensä vuoksi.
Lue tarkemmin näistä ja Tehyn muista tavoitteista: nyrkkisääntö.fi
P.S. Sille lukijalle, joka jäi miettimään sanan ”nyrkkisääntö alkuperää”: miehen nyrkin leveys on noin kymmenen senttimetriä. Sen saman nyrkin, jonka moni hoitaja on leukapielessään tuntenut.
Lue lisää sosiaali- ja terveys- sekä kasvatusalan väkivallasta Nyrkkisääntö-kampanjan sivuilta. Voit myös osallistua kampanjaan sosiaalisessa mediassa. Kuuntele myös Spotifyssa äänikirja "Nyrkkisääntö", jossa hoitajat kertovat kokemastaan väkivallasta hoitotyössä. Kirjan on toimittanut palkittu tietokirjailija Jenny Rostain.