Sen sijaan melkein pilaksi voisi luulla työnantajan toimintaa ja erityisesti varautumista tämän hetken tilanteeseen. KT itse keskeytti neuvottelut, joka johti lakkovaroitusten antamiseen. Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:llä ja sairaanhoitopiireillä on ollut viimeiset kaksi vuotta tiedossa, että sopimuskausi päättyy helmikuun lopussa ja että hoitajajärjestöillä on palkkaohjelmavaatimuksensa. Lakkovaroituksen antamisestakin on pian kuukausi. Vuoden 2020 neuvottelukierroksen asetelemat muutti kertaheitolla korona ja valmiuslaki eikä hoitajalakkoja silloin nähty. Onko työnantajapuoli nytkin odottanut tai olettanut, että lakko ei voisi alkaa?
Muutama perusasia pitää kerrata. Työnantaja vastaa aina potilasturvallisuudesta. STM on muistuttanut mm. tästä ohjauskirjeessään 21.3.2022 sairaanhoitopiireille. Samassa kirjeessä ministeriö korostaa sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköiden lakisääteistä velvollisuutta varautua häiriötilanteiseen kuten esimerkiksi lakkoihin ennakkosuunnitelmilla. Ohjauskirje myös vinkkaa erilaisista toimintamalleista. Onko nyt niin, että työnantajat eivät ole olleet oikeasti varautuneet siihen, että lakko alkaa? Aika erikoista.
Työnantajat ehkä kuvittelivat selviänsä pälkähästä yksinkertaisesti ilmoittamalla, miten paljon työvoimaa ne tarvitsevat suojelutyöhön lakon ajaksi. Asettamalla määrät riittävän korkealle ne luulivat voivansa vesittää lakon tavoitteet, jolloin ei syntyisi mitään todellista tarvetta tai painetta edes keskustella palkkauksen parantamisesta ja muilla aloilla sovitun tason ylittävistä palkankorotuksista.
Onneksi asia ei mene näin. Lain mukaan suojelutyöllä tarkoitetaan työtä, jonka tekeminen työtaistelun aikana on välttämätöntä kansalaisten hengen tai terveyden vaarantumisen ehkäisemiseksi tai sellaisen omaisuuden suojelemiseksi, mikä erityisesti vaarantuu työtaistelun vuoksi. Tähän lakiin perustuvaan suojelutyöhön voidaan määrätä vain virkasuhteessa olevia henkilöitä. Virkasuhteessa olevien suojelutyöhön ei edes tarvita mitään suojelutyöneuvotteluja, vaan työnantaja arvioi suojelutyön määrän ja yksinkertaisesti määrää tarvitsemansa virkasuhteiset henkilöt suojelutyöhön.
Huomenna alkava laillinen lakko koskee kuitenkin vain työsopimussuhteisia työntekijöitä, joita valtaosa hoitohenkilöstöstä on. Heillä ei ole lakiin perustuvaa suojelutyövelvollisuutta. Heillä voidaan teettää suojelutyötä vain heidän oman suostumuksensa perusteella, mikä lakkotilanteessa edellyttää luonnollisesti myös lakon toimeenpanevien Tehyn ja SuPerin lupaa.
Liitot ovat lakkovaroituksessa luvanneet antaa suojelutyötä kriittisiin toimintoihin ja käyvänsä neuvotteluja suojelutyön määristä työnantajien kanssa. Neuvottelut eivät kuitenkaan tarkoita, että työnantajat voisivat sanella annettavan suojelutyön määrän työsuhteisten osalta. Viime kädessä liitot päättävät sen. Kyseessä on työtaistelu, jolloin määrä ei tietenkään voi olla lähelläkään normaalitilanteen miehityksiä. Jotta lakolla olisi vaikutusta ja siitä tulisi mahdollisimman lyhyt, on selvää, että suojelutyön määrä työsuhteisten osalta tulee olemaan mahdollisimman vähäinen. Jos tämä on tullut yllätyksenä KT:lle ja työnantajille, ei voi kuin ihmetellä niiden varautumista työtaistelutilanteeseen.
KT:n ja työnantajien olisikin nyt syytä lopettaa taivastelu julkisuudessa ja keskittyä olennaiseen eli tuntuvan lisärahoituksen hankkimiseen äkkiä sote-alalle, jotta hoitajien palkankorotukset ja sitä kautta heidän pysymisensä alalla voitaisiin turvata. Se olisi paras tae myös potilasturvallisuuden toteutumiselle – lähiviikkojen aikana ja erityisesti tulevaisuudessa.
Tänä keväänä neuvotellaan sote- ja varhaiskasvatusalan palkkauksesta ja muista työehdoista. Hoitajapulasta on tullut vakava ongelma, joka ei ratkea, ellei alan palkkausta ja työoloja paranneta. Niiden saaminen kuntoon on kaikkien suomalaisten yhteinen asia. #MeidänKaikkienAsia -blogisarjassa Tehyn asiantuntijat kertovat neuvotteluista ja niiden taustoista.