Meillä Suomessa on lainsäädännössä määritelty, miten työpaikalla on toimittava, kun työssä esiintyy väkivaltaa tai sen uhkaa. Työnantajan on tunnistettava ja selvitettävä väkivallan uhka ja arvioitava sen merkitys työntekijöille sekä tehtävä tarvittavat toimenpiteet väkivaltariskin pienentämiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi.
Työturvallisuuslaissa, mutta myös muussa lainsäädännössä, vaikkapa työterveyshuoltolaissa on säännöksiä työssä ilmenevästä väkivallasta tai sen uhasta. Toisin sanoen työnantajan on puututtava työssä esiintyvään väkivaltaan. Kyse ei ole vapaaehtoisuudesta, vaan lainsäädäntömme velvoittaa työnantajaa toimiin.
Lue lisää työnantajan vastuusta Tehyn Nyrkkisääntökampanjan sivuilta.
Väkivallalla ja sen uhalla on merkittäviä vaikutuksia työkykyyn ja jaksamiseen. Jo pelkkä väkivallan uhka on merkittävä psykososiaalisen kuormituksen aiheuttaja. Työväkivallalle altistuminen voi aiheuttaa posttraumaattisia oireita - pelkoa, ahdistusta, työuupumuksen oireita ja sillä on vaikutusta työviihtyvyyteen sekä työmotivaatioon.
Uhka- tai väkivaltatilanne vaikuttaa sen kohteeksi joutuneen lisäksi koko työyhteisöön, työnantajaan ja potilaisiin sekä asiakkaisiin.
Erityisesti sote-alalla väkivalta on yhä yleisempää
Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisema Työolobarometri 2022 mittaa palkansaajien kokemaa työelämän laatua. Työolobarometrin kyselytutkimuksessa ”fyysinen väkivalta työpaikalla” todetaan, että naisvaltaisella kunta-alalla asiakkaiden taholta tulevan fyysisen väkivallan havaitseminen ja kokeminen on selvästi yleisintä. Jopa 37 prosenttia oli havainnut ja 19 prosenttia oli itse kokenut väkivaltaa tai sen uhkaa edellisen vuoden aikana.
Tapaturmavakuutuskeskus (TVK) on virallinen työtapaturma- ja ammattitautitilaston pitäjä Suomessa, jonka lakisääteisenä tehtävänä on pitää tilastoa mm. työtapaturmista.
Tapaturmavakuutuskeskuksen analyysissä nro 43 todetaan työpaikkatapaturmien lisääntyneen jyrkästi yksityisissä sosiaalihuollon laitospalveluissa vuonna 2021. Työpaikkatapaturmista kolmasosa aiheutuu väkivallasta tai toisen ihmisen aiheuttamasta vahingoittumisesta. Tämä on huomattavasti enemmän kuin keskimäärin eri aloilla kuten esimerkiksi palveluammateissa, missä väkivallasta johtuvia työpaikkatapaturmia on alle 5 prosenttia.
Väkivaltatilanteista ilmoittaminen ei johda välttämättä työpaikalla mihinkään
Tehyn vuonna 2021 jäsenilleen teettämässä laajassa kyselyssä väkivallasta sote-alalla, useat vastaajat kokivat, ettei työturvallisuusilmoitusten tekemisestä ole hyötyä, koska ne eivät johda työpaikalla mihinkään.
Jos kokemus on Tehyn kyselyyn vastanneiden kaltainen; ”ilmoitusten teko on turhaa”, tilanne on vakava.
Koska työturvallisuusilmoituksesta jää jälki ”mustaa valkoiselle”, on ilmoituksen tekeminen työntekijän oikeusturvan kannalta tärkeää. Ilmoituksen tekemisen pitäisi olla osa normaalia työntekoa. Samalla se auttaa mahdollisesti kollegaa joutumasta vastaavaan tilanteeseen, kun ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä toteutetaan.
Yhtä lailla työnantajan, esihenkilön on käsiteltävä työturvallisuusilmoitukset. Ne eivät saa jäädä pöytälaatikkoon, vaan työpaikalla on mietittävä miten tilanne olisi voitu ennaltaehkäistä. Olisiko tehtävä turvallisuutta parantavia toimenpiteitä, jotta vastaavan kaltainen tilanne ei toistuisi?
Työturvallisuusilmoitusten käsittely ei missään nimessä saa olla ketään syyllistävää. Päinvastoin työntekijöitä on työnantajan innostettava tekemään ilmoituksia työturvallisuuden parantamiseksi.
Me emme saa normalisoida väkivaltaa ja ajatella, että väkivalta työssä kuuluu osaksi sosiaali- ja terveys- sekä varhaiskasvatusalaa.
Työntekijöillä ja esihenkilöillä on erilaiset kokemukset
Johanna Pulkkisen väitöstutkimuksesta Väkivallan uhan hallinta Suomessa sosiaali- ja terveydenhuoltoalan työssä (2021) nousee esiin, että sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden ja esihenkilöiden kokemukset väkivallan uhan hallinnasta eroavat merkittävästi toisistaan.
Työntekijät kokivat, että väkivallan uhka olisi selvästi paremmin hallinnassa, jos esihenkilöt suhtautuisivat työntekijöiden ilmoituksiin ja väkivallan uhkaan vakavasti, eivätkä vähättelisi asiaa tai syyllistäisi työntekijöitä. Samoin tutkimuksessa tuli esiin, että vajaa puolet sattuneista uhkatilanteista ei uhkatilanneilmoitusten kirjausten perusteella johtanut toimenpiteisiin.
Työntekijät eivät myöskään aina tehneet ilmoitusta kokemastaan uhkaavasta tilanteesta.
Tutkimuksesta käy ilmi, että myös työpaikan riskien arvioinnilla oli vaikutusta väkivallan uhan kokemukseen. Ne työpaikat, joilla arviointi oli tehtynä, työntekijät kokivat vähemmän uhkatilanteita.
Olisiko tässä työpaikoilla pysähtymisen paikka?
Työnantaja ja esihenkilöt ovat avainasemassa, miten työpaikalla viestitään työturvallisuusasioista ja kuinka tärkeää työntekijöiden työturvallisuus on.
Jos ongelmia esiintyy, työntekijällä pitää olla luottamus, että niihin saa apua. Väkivallan tekojen tapahduttua tai uhattua, työntekijää ei saa jättää yksin, apua pitää löytyä ja antaa.
Työnantajan on ehdottoman tärkeä viestiä, että väkivalta ei ole ammatinvalintakysymys, sillä sitä se ei ole. Työntekijällä on oikeus auttaa ja hoitaa muita ilman että tarvitsee pelätä.
Jos työnantaja ei ole aktiivinen väkivallan ja sen uhan torjumisessa herää kysymys mitkä ovat työntekijän mahdollisuudet turvalliseen työympäristöön? Jos työnantaja ei ole tehnyt riittäviä ohjeita, miten raportoidaan, käsitellään ja hoidetaan väkivaltatilanteet. Tai löytyykö teknisiä apuvälineitä, onko tehty työjärjestelyjä ja onko väkivaltatilanteiden jälkihoitoa?
Työntekijällä on myös vastuu väkivallan ja sen uhan torjumisessa, mutta jos työnantaja ei hoida velvollisuuksiaan ja torju väkivaltaa on työntekijä jopa lainsuojattomassa asemassa työpaikalla.
On syytä nostaa pää pensaasta, sillä väkivalta ei kuulu osaksi hoitotyötä – ei koskaan!
Lue lisää sosiaali- ja terveysalan väkivallasta Nyrkkisääntö-kampanjan sivuilta. Voit myös osallistua kampanjaan sosiaalisessa mediassa. Kuuntele myös Spotifyssa äänikirja "Nyrkkisääntö", jossa hoitajat kertovat kokemastaan väkivallasta hoitotyössä. Kirjan on toimittanut palkittu tietokirjailija Jenny Rostain.