kuva: iStock

Irtisanomislain vastustamisen syyt eivät ole poliittisia

Ay-liikettä on viime aikoina moitittu siitä, että se vastustaa hallituksen kaavailemaa ns. irtisanomislakia poliittisin perustein ja on alkanut käymään jo vaalikampanjaa tulevia eduskuntavaaleja varten. Tosiasiassa vastustamisen syyt ovat pitkälti juridisia.

Perustuslain 6 §:n mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Hallitus asettaisi heidät eriarvoiseen asemaan pelkästään sen perusteella, sattuuko työpaikalla olemaan 19 vai 21 työntekijää. Esitys voisi myös kannustaa suurempia yrityksiä organisoimaan toimintansa alle 20 hengen kokonaisuuksiin helpomman irtisanomisen toivossa.

Oikeuskäytäntö voimassa olevista irtisanomisperusteista on vakiintunutta. Muutos aiheuttaisi tulkintaongelmia ja oikeusriitoja vuosikausiksi, mikä lisäisi sekä epävarmuutta pienille työnantajille että turvattomuutta näiden palveluksessa oleville työntekijöille.

Ben Zyskowicz jätti sopivasti siteeraamatta hallituksen perusteluista ongelmalliset (lihavoituna jäljempänä) kohdat Helsingin Sanomissa 19.9. julkaistussa mielipidekirjoituksessaan: ”Kun työnantajan palveluksessa on alle 20 työntekijää, irtisanomisperusteen pidetään myös edellä säädettyä vähäisempää työvelvoitteen laiminlyöntiä tai rikkomista taikka epäasiallista käyttäytymistä silloin, kun se horjuttaa työnantajan ja työntekijän välistä luottamussuhdetta tai vaikeuttaa työnantajan tai työyhteisön toimintaa, eikä työsuhteen jatkamista tästä syystä voida pitää työnantajan kannalta kohtuullisena”.

Irtisanomisperusteen asiallisuutta ja painavuutta arvioitaisiin siis pienissä yrityksissä eri tavoin kuin yli 20 henkilöä työllistävissä, mikä johtaisi hyvin sekavaan tilaan laintulkinnassa. Jos vielä kävisi niin, että työsuhteen jatkumisen kohtuullisuutta arvioitaisiin vain työnantajan kannalta, hyvinkin subjektiiviset seikat voisivat tulla hyväksyttäviksi irtisanomisperusteiksi.

Asiassa on kyse myös tasa-arvosta. Heikennys kohdistuisi pitkälti naisvaltaisiin aloihin ja heikentäisi naisten työmarkkina-asemaa entisestään. Miesvaltaisilla aloilla irtisanomissuojasta on usein sovittu yksityiskohtaisesti työehtosopimuksella, eikä lakimuutos voisi koskea tällaisia aloja. Monilla naisvaltaisilla aloilla tätä suojaa ei ole, koska vastaavaa sopimusmääräystä ei joko ole tai sillä vain viitataan työsopimuslain voimassa olevaan säännökseen.

Lisäksi on syytä pitää mielessä, että esityksen keskeinen perustelu on työllistämiskynnyksen alentaminen. Edes hallituksen itsensä tilaamat selvitykset eivät kuitenkaan tue tätä perustelua. Työsopimuslaki on säädetty heikomman osapuolen eli työntekijän suojaksi. Sen heikentäminen edellyttäisi todella painavia syitä ja selkeää tutkimusnäyttöä tosiasiallisista myönteisistä vaikutuksista työllisyyteen. Koska näyttöä tästä ei ole, heikennykselle ei ole myöskään asiallista ja hyväksyttävää perustetta.

Kirjoituksesta on julkaistu lyhempi versio Helsingin Sanomissa 29.9.2018