Jaksotyöajassa työaika on 120 tuntia kolmen viikon pituisena ajanjaksona. Työehtosopimuksissa on sovittu alemmasta viikkotyöajasta.

Yleistyöajassa työaika on yleensä enintään 9 tuntia vuorokaudessa ja 38 h 15 min viikossa sekä jaksotyöajassa 114 h 45 min kolmessa viikossa.

Osa-aikainen työaika

Osa-aikaisella työntekijällä on tuntirajoja alempi työaika, esimerkiksi kuusi tuntia päivässä tai 20 tuntia viikossa.

Kun osa-aikainen työntekijä tekee enemmän tunteja kuin on sovittu, korvataan tunnit lisätyönä, jos ne eivät ylitä työehtosopimuksen mukaista vuorokautista tai viikoittaista ylityörajaa.

Nollasopimus tarkoittaa, että työntekijän säännöllinen työaika voi vaihdella työnantajan tahdosta riippuen työsopimuksessa sovittujen tuntirajojen välillä (työsopimuksessa esim. 0–114 tuntia 45 min kolmen viikon aikana).

Työn tarjoamisvelvollisuus osa-aikaiselle

Jos työnantaja tarvitsee lisää työntekijöitä osa-aikaiselle sopiviin tehtäviin, työnantajan velvollisuus on tarjota työ osa-aikaiselle. Esimerkiksi tilanteessa, jossa osa-aikainen työntekijä työskentelee sovitusti maanantai–keskiviikko, työnantajan täytyy tarjota hänelle työtä tarvitessaan työntekijää torstaina tai perjantaina.

Työnantajan on ilmoitettava vapautuvista työpaikoista yleisesti niin, että myös osa-aikaisilla ja määräaikaisilla työntekijöillä on samat mahdollisuudet hakeutua työpaikkoihin kuin vakituisilla tai kokoaikaisilla työntekijöillä.

Työajan sijoittelusta sopiminen

Työnantaja päättää työajan sijoittelusta eli mihin vuorokauden aikaan ja kuinka pitkä työvuoro työntekijällä kulloinkin on. Työsopimuksella työntekijä ja työnantaja voivat kuitenkin sopia työajan sijoittelusta tarpeen mukaan.

Sopia voidaan esimerkiksi, että

• työvuorot suunnitellaan pelkästään aamuvuoroina maanantaista perjantaihin
• suunnitellaan vain pelkästään yövuoroja
• työntekijä tekee tihennettyä työviikkoa, jolloin hän tekee viikon työajan neljänä työpäivänä.