Tuota onnetonta lakihanketta perusteltiin Petteri Orpon hallituksen ja valmistelleen virkakunnan suulla nimenomaan sillä, ettei ongelmaa sovittelun sääntelyyn olisi, koska “osapuolille jää sopimusvapaus.”
VM ei ole vielä kertonut, missä se sopimusvapaus nyt luuraa? Missä olisi hyvinvointialueitten tai niiden palveluksessa olevan henkilöstön sopimusvapaus, jos valtio määräisi myös tästä asiasta? Määräysvaltaahan valtion vaikutusmahdollisuuksilla tarkoitetaan, kun virkakieli suomennetaan.
Hyvinvointialuemalli rakentuu perustuslaissa vahvasti suojatun alueellisen itsehallinnon varaan. Näin se kansalle myytiin. Aluevaltuutetut on vaaleilla valittu tässä käsityksessä, ei sätkynukeiksi toteuttamaan VM:n ohjausta tai valtiovallan päätöksiä.
Hyvinvointialueiden nykytilanne ei ole normaali. Niiden rahoituksessa on isoja valuvikoja, ja ne pitää korjata. Ratkaisu ei kuitenkaan ole viedä hyvinvointialueilta ja niihin valituilta päättäjiltä valtaa, joka heille kuuluu. Ratkaisu ei ole tuhota vahvasti suojattua sosiaali- ja terveysalan työmarkkinaosapuolten sopimusvapautta. Itse asiassa se ei ole sallittua eikä mahdollista edes rajoittaa, kuten on jo aiemmin selvitetty muissa lakihankkeissa.
Palkkamontun uudelleenkaivuuta
Ehdotuksessa kaikuu se, miten kovasti taas halutaan löytää syy valtiontalouden ongelmiin sote-ammattilaisten palkkakehityksestä.
On siis paikallaan muistuttaa, mistä vuoden 2022 palkkaratkaisussa oli kyse: Julkisen sektorin (paikallishallinto) ansiokehitys oli jäänyt yleisesti jälkeen vuosikymmeniä yksityisen sektorin kehityksessä, minkä tilastokeskuksen ansiotasoindeksi osoittaa selvästi 1960-luvun puolivälistä lähtien. Samaan aikaan hoitoalalla työn vastuut ja koulutusvaatimukset olivat nousseet huomattavasti, eikä palkkaus enää vastannut sitä, mitä sen pitää olla tässä ajassa. Nämä asiat oli pakko ratkaista, ja ne ratkaistiin neuvotellen ja palkkausjärjestelmät uudistaen.
Nyt kun palkkamonttua on Tehyn ja Superin solmimilla sopimuksilla lapioitu umpeen tuntuvasti, tulee VM:lle kiire saada uusia rakenteita, joilla palkkamonttu kaivetaan ajan kuluessa uudelleen. Valtion talouden tilan ja sen yhteyden hyvinvointialueisiin ymmärtävät kaikki, niin mekin, mutta ei se oikeuta mitä tahansa.
Paluuta tupoihin ei kaipaa enää kukaan, eikä VM:n esittämä valtion valta hyvinvointialueiden työehdoista ole toteuttamiskelpoinen.
Osasta asioita olemme virkakunnan kanssa samaa mieltä: hyvinvointialueiden rahoitusmalli pitää uudistaa, ja se on päättäjien tehtävä. Uudistus on kuitenkin tehtävä niin, että se mahdollistaa hyvinvointialueille tehtäviensä hoitamisen asianmukaisesti ja kaikille osapuolille ne oikeudet, jotka niille kuuluvat. VM:n toivoma luottamus tulevaan vaatii luottamusta myös siihen, että kukin pysyy tontillaan.
Hyvinvointialueiden tilanteen korjaamisesta meillä Tehyssä on paljon lisääkin ajatuksia hallitusohjelmatavoitteissamme.
