Tämä on hyvä esimerkki siitä, miksi vain ja ainoastaan valtiontalouden nimissä tehdyt avaukset ovat huonoja. Keskustelu pitää käydä tutkimuslaitosten tuottaman tiedon pohjalta, sosiaali- ja terveysministeriön (STM) vedolla. Muuten keskustelun todellisuuspohja jää hyvin huteraksi.
Sanotaan sama suoremmin: numeroniilojen ei pidä alkaa asiantuntijaksi tekoälystä sote-palveluissa. Valtion talouden ohjaus kuuluu VM:lle mutta se on tehtävä niin pitkän aikavälin raamilla, että teknologia on mahdollista ottaa käyttöön vastuullisesti, turvallisesti ja eettisesti, erityisesti kun on kyse sosiaali- ja terveyspalveluista. Työn kehittäminen taas kuuluu sote-toimintoja ohjaavalle STM:lle. Suutarit pysykööt lesteissään!
Sivuhuomiona lisään, että tekoälyn käyttöön pitää kouluttaa ja osaamista pitää yllä vauhdilla kehittyvässä teknologiassa. Lakkautetun aikuiskoulutus tuen tilalle tarvitaan siis sen korvaava malli, tästäkin syystä.
Tekoäly on tervetullut mutta ei ratkaise kaikkea
Lääketiede ja hoitokäytänteet ovat aina ottaneet uutta teknologiaa käyttöönsä, siinä mielessä tekoälyssä ei ole mitään uutta.
Tekoälyn käyttöönotto on kuitenkin tehtävä hallitusti, esimerkiksi kansallisen tekoälyohjelman kautta, kuten Kuntatyönantajat KT ehdottaa. Tällä hetkellä jokainen alue tekee, kuten parhaaksi näkee, eikä oikein kukaan taida tietää, missä menemme.
Nyt tekoälystä puhutaan varsin ylimalkaisesti suhteessa siihen, mitä sen käyttöönotto esimerkiksi sairaalassa tarkoittaa jo perusasioiden kannalta: Kaikki, mitä terveydenhuollossa ja sairaaloissa otetaan käyttöön, tulee perustua näyttöön ja tutkittuun tietoon. Ei potilailla voi tehdä koeajoja ja poistaa sekundaa laaduntarkkailussa. Arkaluonteisten ja henkilökohtaisten potilastietojen tietoturva on myös valtava kysymys.
Naapurista mallia
Kannattaisikin taas vilkuilla naapuriin. Siellä tekoälyä lähestytään paljon kunnianhimoisemmin: Ruotsi haluaa olla maailman kärkimaa tekoälyn hyödyntämisessä julkishallinnossa. Voisiko Suomikin pohtia asiaa visionäärisemmin, lyhyen aikavälin säästöjen sijaan?
Onko tekoälyn kanssa vapautuva aika kaikki budjetoitava säästöihin vai voitaisiinko sitä harkita käytettäväksi myös hoidon muun laadun parantamiseen, ihmisten kanssa kohtaamiseen? Juuri siitä hoitotyössä on keskeisesti kyse.
Tehyn eettinen toimikunta muotoili asian erinomaisesti jo pari vuotta sitten: Inhimillinen vuorovaikutus, empatia, ammatillinen arviointi ja päätöksenteko ovat koneella korvaamattomia ominaisuuksia, jotka pysyvät jatkossakin sote-ammattilaisten osaavissa käsissä.
Tekoälyn avustuksen jälkeenkin vastuu on lopulta alamme ammattilaisilla.
