Haluaako hallitus työrauhaa vai sekasortoa? 

Suomen työrauhalainsäädäntö on pitkään ollut vakiintunutta ja työmarkkinaosapuolet osaavat pelata näiden yhteisten pelisääntöjen mukaisesti. Nyt sääntöjä halutaan muuttaa radikaalisti. Jatkossa työrauha-asioita käsiteltäisiin työtuomioistuimen lisäksi yleisissä tuomioistuimissa, mikä johtaa oikeusvarmuuden heikentymiseen ja lisää kustannuksia. 

Shakkivertausta käyttäen tässä viedään paitsi toiselta osapuolelta nappuloita (on varmasti arvattavissa kummalta) ja myös luodaan pelilaudalle kolmannen värisiä ruutuja. Muutokset ovat täysin perusteettomia.

Tuomioistuinhimmeli johtaisi moniin ongelmiin ja heikentäisi oikeusvarmuutta

Työrauhasääntelyä koskevassa lakipaketissa on ehdotettu keskenään lähes identtisiä muutoksia työehtosopimuslakiin ja lakiin työriitojen sovittelusta. Esityksen mukaan työehtosopimuslain mukaiset riidat käsiteltäisiin työtuomioistuimessa. Työriitojen sovittelua koskevan lain piiriin kuuluvat riidat käsiteltäisiin yleisissä tuomioistuimissa eli käräjäoikeudessa ja mahdollisesti hovi- ja korkeimmassa oikeudessa.

Kumpaankin lakiin esitetään suurta, jopa 150 000 euron hyvityssakkovastuuta laittomasta myötätuntotyötaistelusta ja poliittisesta työtaistelusta.

Työtuomioistuimessa käsiteltäisiin työehtosopimuksen voimassa ollessa toteutuneet myötätunto- ja poliittiset työtaisteluasiat, mutta vain järjestäytyneiden työnantajien osalta.

Yleisissä tuomioistuimissa käsiteltäisiin jatkossa hyvityssakkovaatimukset sellaisista myötätunto- ja poliittisista työtaisteluista, jotka on järjestetty työehtosopimuksettomassa tilassa tai työpaikoilla, joissa työnantaja ei ole järjestäytynyt.

Kaksi toimivaltaista tuomioistuinta johtaa lukuisiin käytännön ongelmiin, eräänlaiseen tuomioistuinhimmeliin.

Jatkossa samankaltaisia tai jopa täysin samoja työtaisteluita käsiteltäisiin sekä työtuomioistuimessa että yleisissä tuomioistuimissa. Tämä johtaisi väistämättä oikeusvarmuuden heikentymiseen.

Ehdotetut lainkohdat ovat paitsi täysin uusia, myös hyvin tulkinnanvaraisia, joten oikeuskäytännön vakiintumisessa tulee kulumaan pitkä aika.

Oikeudenkäyntien kestot pitenevät, sillä käräjäoikeusprosessit ovat pitkiä, hovi- ja korkeimmasta oikeudesta puhumattakaan. Vaarana on myös, että eri tuomioistuinten tuomiot samanlaisia tai jopa samaa alakohtaista työtaistelua koskien eivät olisi samansisältöisiä, jolloin sama työtaistelu voidaan tulkita toisaalla laittomaksi ja toisaalla lailliseksi.

Esimerkki: Poliittiset työtaistelut voivat koskea työehtosopimuksen voimassa ollessa kokonaisia toimialoja ja alan kaikkia työnantajia. Tällöin järjestäytyneiden työnantajien osalta työtuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan, oliko työtaistelu laillinen vai laiton. Järjestäytymättömien työnantajien vastaava riitakysymys on käsiteltävä kunkin osalta erikseen, ja mahdollisesti myös eri käräjäoikeuksissa, jos vastuuseen haetaan myös ammattiosastoja eri puolilta Suomea. Laajan poliittisen työtaistelun jälkeen hyvityssakkovaatimuksia voi syntyä jopa kymmeniä samaa ammattiliittoa ja sen ammattiosastoja vastaan. Kaikista näistä aiheutuu työtä ja oikeudenkäyntikulua.

Suomessa on nimenomaan haluttu, että työrauha-asioita varten on olemassa oma erityistuomioistuin, eli työtuomioistuin.

Eräitä kipukohtia työtuomioistuimen ja yleisten tuomioistuinten tulkintalinjan välillä tunnistetaan jo nyt. Myös työtuomioistuin on itse tunnustanut tämän ongelman, ja onkin katsonut omassa työrauhalakipakettia koskevassa lausunnossaan, että on epätarkoituksenmukaista luoda kahta erillistä tuomioistuintietä työrauhariita-asioissa.

Taloudelliset vaikutukset ovat suuria – valtion kulut lisääntyvät

Ehdotuksella on lukuisia negatiivisia vaikutuksia oikeudenkäyntien määriin ja kustannuksiin. Hallitus, joka haluaa säästää yhteiskunnan varoja, esittää lainsäädäntöä, jolla oikeuslaitoksen jo ennestään niukkoja resursseja tuhlataan järjettömällä tavalla.

Esitysluonnoksesta puuttuukin kattava vaikutusarviointi siihen, mitä kustannuksia lukuisat uudet riita-asiat aiheuttavat jo ennestään ruuhkautuneille käräjäoikeuksille.

Myös ammattiliitolle muodostuu hallitsematon riski valtavista oikeudenkäyntikuluista, mikäli sen on käytävä erikseen oikeutta jokaisen kanteen nostavan järjestäytymättömän työnantajan kanssa.

Nämä lisääntyvät oikeudenkäynnit ja kustannukset vältetään, mikäli jatkossakin työrauha-asiat käsiteltäisiin vain työtuomioistuimessa.

Esimerkki: Kun työtaistelut toimeenpanneina tahoina voivat olla paikalliset ammattiosastot, jopa kaikki Suomen 20 käräjäoikeutta voisivat käsitellä useita eri kanteita samasta työtaistelusta samaan aikaan. Kussakin käräjäoikeuskanteessa voi olla kantajina yksi työnantaja tai monia työnantajia. Ehdotetun lainsäädännön mukaan ammattiliitolle voidaan tuomita enintään 150 000 euron hyvityssakko yhteensä näistä käräjäoikeuksissa käsiteltävistä riidoista, ja sakon jakaminen työnantajien kesken määritetään tuomioissa. Ehdotuksessa ei kuitenkaan ole mekanismia, miten eri käräjäoikeudet koordinoisivat keskenään eri paikoissa ja eri aikaan käytävissä oikeudenkäynnissä, että ne eivät ylitä tätä hyvityssakolle asetettua maksimisummaa. Ammattiliitto ja sen ammattiosastot joutuvat samalla vastaamaan lukuisiin oikeudenkäyntikuluvaatimuksiin jokaisen oikeudenkäynnin osalta erikseen.

Laadukkaan lainvalmistelun olennainen osa on korjata virheitä

Miten tähän sääntelyehdotukseen on päädytty? Eikö toimivaltajaon ongelmia ole huomattu ajoissa? Työ- ja elinkeinoministeriö on kertonut, että se ei aio puuttua tähän ongelmakohtaan. Tämä on hyvin erikoinen kannanotto.

Vaikka hallitusohjelmassa ei ole erikseen mainittu tuomioistuinten toimivalta-asioiden tarkastelua, on lainvalmistelun yhteydessä havaittuihin ongelmiin puututtava. Virheiden korjaaminen niiden ilmaantuessa on laadukkaan lainsäädäntövalmistelun vähimmäisedellytys.

On kaikkien työmarkkinaosapuolten etu, että työrauhaliitännäiset hyvityssakkovaatimukset käsitellään myös jatkossa kaikilta osin työtuomioistuimessa. Varsinkin kun kyseisen lainsäädännön tiedetään jo etukäteen olevan vaikeatulkintaista, tulisi mahdollista lakia sitä suuremmalla syyllä tulkita yhdessä tuomioistuimessa, kuten nytkin tehdään. On ironista, että vakaammilla työmarkkinoilla perusteltavaa lainsäädäntöä rakennetaan näin huojuville pilareille.

Entä jos hallituksen tarkoituksena on tehdä epäselvää työrauhalainsäädäntöä?

Tästä kaikesta herää kysymys siitä, että ovatko nämä epäselvyydet ja monimutkaiseksi muuttuva tilanne sittenkin tarkoituksellisia? Haluaako hallitus tahallaan sumentaa ja sotkea työmarkkinoita?

Hallituksen motiivina voisi olla se, että ehdotetun sääntelyn vuoksi ammattiliiton kynnys järjestää laillisiakin työtaisteluita voi nousta liian korkeaksi. Lainsäädäntö olisi jatkossa etenkin ammattiliiton kannalta ajateltuna liian tulkinnanvarainen ja tämä lisäisi työnantajien halua riitauttaa työrauha-asioita. Selvää on, että oikeudenkäyntikuluriski on liian suuri, jos samasta asiasta voi olla jopa kymmeniä erillisiä riitoja.

Tällöin työrauhalainsäädäntö käytännössä estäisi myös lailliset myötätunto- ja poliittiset työtaistelut, mikä on täysin yksiselitteisesti Suomea sitovien kansainvälisten sitoumusten vastaista.