Pitääkö samapalkkaisuuden toteutumista odottaa vielä 70 vuotta?

Maan hallitus ja työmarkkinajärjestöt ovat vuodesta 2006 alkaen sitoutuneet samapalkkaohjelmaan, jonka tavoitteena on edistää palkkatasa-arvoa. Palkkatasa-arvo voidaan toteuttaa Tehyn ja SuPerin esittämällä tasa-arvo-ohjelmalla.

Kuvateksti
kuva: iStock

Samapalkkaohjelman aikana - siis 14 vuoden aikana - palkkaero naisten ja miesten välillä on kaventunut vaivaiset neljä prosenttiyksikköä. Mikäli samaa rataa jatketaan, palkkatasa-arvo saavutetaan vasta vuonna 2090.  Tahti on ollut aivan riittämätön ja tarvitaan selkeitä, konkreettisia toimenpiteitä.

Nyt taivaalle on ilmennyt ikäviä mustia pilviä, sillä työnantaja on ilmoittanut, ettei se enää osallistu yhteisiin neuvotteluihin. Tämä on todella iso harmi ja vaikuttaa varmasti monellakin tavalla samapalkkaisuuden toteutumiseen. Suomalaiseen työmarkkinakulttuuriin on aina kuulunut yhteinen pöytä, missä isoista tärkeistä asioista neuvotellaan kolmikantaisesti ja pyritään löytämään kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu. Tätä sopimisen kulttuuria toivon jatkettavan.

Sote-alalla on jatkossakin oltava tekijöitä ja siksi ala tarvitsee pito- ja vetovoimaa. Kaikki selvitykset mitä viime aikoina on tehty ovat karua luettavaa: työntekijät uupuvat työtaakkansa alle, työpaikoilla tehdään töitä aivan liian pienillä resursseilla, joustaminen on jokapäiväistä, parempaa johtamista toivotaan, tarvitaan lisää lähiesimiehiä huolehtimaan hyvistä ja terveistä työpaikoista.

Väitän, että sote-alan veto- ja pitovoimaan ei ensimmäinen ratkaisu ole koulutuspaikkojen lisääminen tai kehittyvistä maista hoitajien rekrytointi. Muilla aloilla vetovoimaa parannetaan rahalla – houkuttelemalla osaajia paremmalla palkalla. On varsin erikoista, että sote-alalla tätä ei edes oteta yhdeksi työkaluksi rekrytointipakkiin.

Hallitusohjelma on ennätyksellisen edistyksellinen juuri tasa-arvokirjausten suhteen: Suomesta halutaan tehdä tasa-arvon mallimaa. Palkkatasa-arvoa halutaan edistää jatkamalla samapalkkaohjelmaa, jonka on oltava aikaisempaa konkreettisempi. Erinomaisia kirjauksia, valitettavan vähän vain vielä on nähty konkretiaa.

Eräs syy konkreettisten esitysten puuttumiseen voi olla koronaepidemia, joka on vaikuttanut meihin kaikkiin. On kuitenkin muistettava, että sukupuolten välinen tasa-arvo on ihmisoikeus ja perusoikeus. Sen toteutuminen on turvattava myös poikkeustilanteissa.

Konkreettinen tapa edistää palkkatasa-arvoa ja samapalkkaisuutta on maaliskuussa 2019 Tehyn ja SuPerin esittämä tasa-arvo-ohjelma, jolla kurotaan vaiheittain umpeen naisvaltaisen sotealan palkkamonttu. Ohjelman mukaan sote-henkilöstön tehtäväkohtaisia palkkoja tulee korottaa vuosittain 1,8 prosenttiyksikköä enemmän kuin miesvaltaisten alojen palkkoja kymmenen vuoden ajan. Tehy ja SuPer vaativat tuolloin, että valtion budjettiin osoitetaan vuosittain 100 - 150 miljoonaa euroa tasa-arvorahaa tätä varten.

Tehyn ja SuPerin esittämä tasa-arvo-ohjelma on hyvin konkreettinen esitys, jolla hallitusohjelmankin tavoite edistää samapalkkaisuutta toteutuisi. Ohjelma on vain päivitettävä vastaamaan nykytilannetta.  Odotan Sanna Marinin johtamalta hallitukselta toimenpiteitä.