Kehitysyhteistyön hankkeet

Tehy tukee sosiaali- ja terveysalan liittoja kehittyvissä maissa, jotta ne pystyvät parantamaan jäsentensä asemaa työpaikoilla ja yhteiskunnissa. Hankkeiden tarkoituksena on vahvistaa kehitysmaiden ammattiliittoja, jotta ne pystyvät paremmin puolustamaan työntekijöiden oikeuksia ja parantamaan työskentelyoloja. Vahvat ammattiliitot maailmassa ovat kaikkien, myös tehyläisten, etu.

Ammattiliittojen välistä solidaarisuutta tarvitaan tällä hetkellä enemmän kuin koskaan. Demokratian tilaa ja työelämän oikeuksia haastetaan monessa maassa ja painostus kohdistuu myös ammattiliittoihin. Tehyn hankkeilla vahvistetaan demokratiaa ja ihmis- ja ammattiyhdistysoikeuksia kumppanuuksien kautta.

Hankkeet toteutetaan yhteistyössä Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus SASKin ja Julkisalojen maailmanliitto PSI:n kanssa. Hankkeet saavat Ulkoasiainministeriön hanketukea.

Tehyn kansainvälinen toiminta on saanut alkunsa kehitysyhteistyöhankkeista Tansaniassa ja Nicaraguassa jo Tehyn perustamisen aikoihin. Hankkeita on lisäksi ollut Latviassa, Bosnia-Hertsegovinassa, Brasiliassa, Kosovossa ja Kolumbiassa sekä alueelliset hankkeet Aasiassa ja Länsi-Afrikassa. Tällä hetkellä käynnissä ovat hankkeet Filippiineillä, Nepalissa ja kolme alueellista hanketta Afrikassa.

Filippiineillä ammattiyhdistysliike on hajanainen, järjestäytymisaste alhainen ja työntekijöiden järjestäytymistä yritetään kaikin tavoin vaikeuttaa. Esimerkiksi määräaikaisilla työntekijöillä ei ole järjestäytymisoikeutta. Filippiinien hallitus jatkaa uudenlaisten työsuhteiden luomista yksityistämällä julkisia terveyspalveluja sekä suosimalla pätkä- ja vuokratyösuhteita.

Terveydenhuoltoalan työntekijöillä on huonot työskentelyolosuhteet, huono palkkaus ja kova kilpailu työpaikoista. Kilpailu on johtanut siihen, että työntekijät joutuvat jopa maksamaan päästäkseen töihin ja saadakseen työkokemusta ulkomaille lähtöä varten.

Vahvistamalla alan ammattiliittoja hanke pyrkii vaikuttamaan sekä työehtojen kohtuullisuuteen että laadukkaiden julkisten terveydenhuoltopalveluiden varmistamiseen kansalaisille. Hankkeessa halutaan varmistaa terveydenhuollon säilyminen julkisena palveluna, johon kaikilla filippiiniläisillä on varaa. Nyt käynnissä oleva yksityistämisaalto on uhka palvelujen saavutettavuudelle ja työntekijöiden oikeuksille. Alan työntekijöitä koulutetaan ihmisarvoisen työn periaatteista ja käytännöistä sekä ihmisarvoisten työolojen vaikutuksesta julkisen terveydenhuollon laatuun ja saatavuuteen.

Hankkeessa on paikallisten kumppanien kanssa yhdessä kampanjoimalla saavutettu kaikille filippiiniläisille yhtäläiset mahdollisuudet terveydenhuoltopalveluihin (Universal Health Care Law) ja hanke jatkaa kampanjointia palveluiden rahoituksen turvaamiseksi. Äitiysvapaa on pidennetty 60 vuorokaudesta 105 vuorokauteen ja isätkin saavat kahden viikon vapaan. Haasteita on lain noudattamisessa työpaikoilla ja hanke kampanjoi erityisesti järjestäytymättömissä työpaikoissa. Sairaanhoitajien minimipalkasta on käyty oikeustaistelua ja sairaanhoitajan aloituspalkka on nyt lainmukainen minimipalkka. Sairaanhoitajan aloituspalkka julkisella sektorilla on noin 600 euroa. Työtä tehdään edelleen palkkauksen parantamiseksi ja erilaisen vapaaehtoistyön poiskitkemiseksi.

Hankkeessa ovat mukana filippiiniläiset liitot Alliance of Filipino Workers (AFW), Confederation of Independent Unions in the Public Sector (CIU), Philippines Government Employees Association (PGEA), Public Services Labor independent Confederation (PSLINK) ja Philippine Nurses Association (PNA). Hankkeen yhteistyökumppanit ovat SASK ja PSI ja se rahoitetaan Ulkoasiainministeriön tuella. Hankkeen yhteistyökumppanit ovat SASK ja PSI ja se rahoitetaan Ulkoasiainministeriön tuella.

Vuonna 1988 Nepalin terveys- ja väestöministeriö päätti parantaa Nepalin kansanterveyttä palkkaamalla joukon maaseudulla ja vuoristoalueilla asuvia naisia vapaaehtoisiksi terveyssisariksi. Nämä vapaaehtoiset alkoivat auttaa muun muassa synnytyksissä, lääkkeiden jakamisessa sekä myös rokotusten antamisessa syrjäseuduilla. Nämä terveysalan vapaaehtoiset muodostavat suurimman epävirallisen työntekijäryhmän Nepalin julkisella sektorilla. Lähes yksinomaan naisista koostuva 50 000 vapaaehtoisen joukko ei saa työstään palkkaa vaan ainoastaan vaatimatonta kulukorvausta. Heidän työnsä on epävirallista, vaikka työ tuottaa säännöllisiä ja elintärkeitä julkisia terveyspalveluita muun muassa äitiys- ja imeväiskuolleisuuden vähentämiseksi.

Terveysalan vapaaehtoistyöntekijöitä puolustavien liittojen luoma yhteistoimintaelin haluaa nostaa vapaaehtoistyöntekijöiden heikon aseman kansalliseen keskusteluun ja ihmisten tietoisuuteen. Mallia otetaan Pakistanista, missä samankaltainen hanke on naisten sitkeällä työllä johtanut vapaaehtoistyöntekijöiden tunnustamiseen virallisina työntekijöinä.

Hankkeen tavoitteena on parantaa Nepalin terveydenhuollossa toimivien vapaaehtoistyöntekijöiden oikeuksia, työolosuhteita ja työsuhdeturvaa. He ansaitsevat palkan tehdystä työstä ja muut työsuhteen edut. Hankkeen pitkän ajan tavoite on muuttaa epäviralliset työsuhteet oikeiksi työsuhteiksi.

Terveysalan vapaaehtoiset eivät saa työstään palkkaa, vaan pienen kulukorvauksen. Virallisesti terveysvapaaehtoisten saama kulukorvaus on ollut 6 000 rupiaa (n. 42 euroa) vuodessa, mutta todellisuudessa kaikki eivät ole saaneet tämänkään suuruista korvausta. Nepalin hallitus on ilmoittanut nostavansa terveyssisarten saamaa korvausta 12 000:een rupiaan (85 euroon) vuodessa. Nosto vaikuttaa todelliselta, sillä sille on tehty valtion budjetista varaus. Vaikka korvaussumma on edelleen vähäinen, se on askel eteenpäin työn arvostuksen tunnustamisessa ja työn virallistamisessa. Hankkeen yhteistyökumppanit ovat JHL, SASK ja PSI ja se rahoitetaan Ulkoasiainministeriön tuella.

Ammattiliitot ja maailman työtä tekevät naiset ovat vuosien ajan kamppailleet sukupuolittunutta häirintää ja väkivaltaa vastaan. Valtaosa väkivallasta työelämässä kohdistuu naisiin, mutta se voi kohdistua myös esimerkiksi siirtotyöläisiin tai nuoriin. Hankkeen perustana toimii kansainvälisen työjärjestön ILOn vuonna 2019 hyväksymä, väkivallan ja häirinnän poistamista työelämässä koskeva yleissopimus nro 190. Se velvoittaa valtiot huolehtimaan siitä, että lainsäädäntö takaa kaikille oikeuden tasa-arvoon ja syrjimättömyyteen työelämässä.

Hankkeen seurauksena Senegalin, Ugandan ja Etelä-Afrikan työtä tekevät naiset ovat paremmin suojeltuja sukupuolittunutta väkivaltaa ja häirintää vastaan ja työpaikoilla saavutetaan rakenteellisia muutoksia. ILOn yleissopimus nro 190 sukupuolittuneen häirinnän ja väkivallan torjumiseksi ratifioidaan eli viedään osaksi hankkeessa mukana olevien maiden lainsäädäntöä ja sen sisältö huomioidaan paremmin myös työehtosopimuksissa.

Hankkeessa vaikutetaan maiden lainsäädäntöön kampanjoimalla. Lisäksi hankkeessa kasvatetaan työntekijöiden tuntemusta oikeuksistaan kouluttamalla ja neuvotellaan työehtosopimuksiin pykäliä, joilla torjutaan sukupuoleen liittyvää väkivaltaa.

Hankkeen yhteistyökumppanit ovat JHL, SASK ja PSI ja se rahoitetaan Ulkoasiainministeriön tuella.

Monissa Afrikan maissa osa terveydenhoidosta erityisesti kyläyhteisöissä – mutta myös kaupungeissa – on vapaaehtoisten vastuulla. He saavat vain lyhyen perehdytyksen työhön, korvaus työstä on puutteellinen eikä työturvallisuudesta usein ole huolehdittu asianmukaisesti. Moni heistä tekee kuitenkin kokopäivätyötä. Suurin osa näistä työntekijöistä on naisia.

Hankkeessa parannetaan terveysalan (vapaaehtois-)työntekijöiden oikeuksia ja asemaa yhteiskunnassa Etelä-Afrikassa, Sambiassa ja Malawissa. Heidän asemansa työntekijöinä pyritään virallistamaan, jolloin he pääsevät työntekijöitä koskevan lainsäädännön piiriin. Tähän kuuluu myös oikeus vähintään minimipalkkaan.

Hankkeen pitkän aikavälin tavoite on, että nykyiset terveysalan vapaaehtoiset työntekijät nauttivat samoista oikeuksista kuin muutkin työntekijät. Ensimmäisessä vaiheessa tavoitteena on vahvistaa ammattiliittojen ymmärrystä asiaan liittyvistä ongelmista, vahvistaa niiden kykyä tavoittaa terveysalan vapaaehtoistyöntekijät ja kouluttaa heitä tuntemaan oikeutensa ja vaatimaan niitä.

Hankkeen yhteistyökumppanit ovat JHL, SASK ja PSI ja se rahoitetaan Ulkoasiainministeriön tuella.

Afrikan mantereenlaajuinen vapaakauppasopimus (ACFTA) saavutti ratifiointikynnyksen vuonna 2019. Ratifiointi eteni uskomattoman nopeasti ilman kansalaisyhteiskunnan kuulemista, ja sitä edistettiin ainoastaan poliittisten päättäjien ja hallitusten tasolla. Afrikkalainen ay-liike ei ole toistaiseksi tehnyt järjestelmällistä vaikuttamistyötä ACFTA:n ratifiointiprosessissa, sillä ammattiliittojen ymmärrys sopimuskokonaisuudesta on puutteellista.

Vapaakauppasopimuksen täytäntöönpano vaikuttaa poliittisiin prosesseihin kansallisella tasolla, ja sitä kautta työntekijöiden oikeuksiin, työllisyyteen ja toimeentuloon. Jos afrikkalainen ay-liike ei pysty vaikuttamaan vapaakauppasopimuksen auki oleviin sisältöihin ja kansallisiin lainsäädäntöprosesseihin, on melko todennäköistä, että sopimuksen täytäntöönpano voi heikentää työntekijöiden suojelua koskevaa kansallista lainsäädäntöä, aiheuttaa häiriöitä kansallisille työmarkkinoille, heikentää ay-liikkeen saavutuksia ja toimintaedellytyksiä.  

Hankkeen avulla vahvistetaan Afrikan ay-liikkeen osaamista ja mahdollisuuksia vaikuttaa Afrikan vapaakauppasopimukseen. Keskusjärjestöt pystyvät vaikuttamaan sopimuksen kehittämiseen ja tuomaan omia näkemyksiä sen toteuttamiseksi kansallisella ja alueellisella tasolla. Tutkimuksin tuetaan ay-liikkeen edunvalvontaa ja kampanjoilla lisätään tietoisuutta Afrikan vapaakauppasopimuksesta mantereen työntekijöiden keskuudessa.  

Hankkeesta hyötyvät mukana olevat ITUC-Afrikan jäsenjärjestöt sekä paikalliset ammattiliitot ja niiden jäsenet Tšadissa, Ghanassa, Namibiassa, Ruandassa ja Tunisiassa. Hanke on keskusjärjestöjen yhteinen hanke ja Tehy on hankkeessa mukana muiden suomalaisten ammattilittojen kanssa.