Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen on huolissaan yksityisen sosiaalipalvelualan työntekijöiden jaksamisesta ja alalla pysymisestä. Yksityisissä sosiaalipalveluissa on jo pitkään nähty kilpailuttamisen ja yksityistämisen nurjat puolet, minkä seurauksena alan palkat ovat jopa satoja euroja matalammat verrattuna kunta-alan työehtosopimukseen ja työehtojen polkeminen on tavallista.
Jo pidemmän aikaa palkansaajajärjestöihin on myös tullut jäseniltä paljon yhteydenottoja, joissa ollaan huolissaan potilaiden hoidosta ja henkilöstön jaksamisesta.
- Yritysten voittoja kerrytetään nyt potilaiden ja työntekijöiden hyvinvoinnin kustannuksella. Työntekijät uupuvat ja vaihtavat alaa, ja omaiset joutuvat olemaan huolissaan jopa perushoidosta. Tämä on vakavan yhteiskunnallisen keskustelun paikka. Kyse on kasvavasta alasta ja hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta. On muistettava, että riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut on taattu kansalaisille perustuslaissa.
Meneillään olevissa työehtosopimusneuvotteluissa palkansaajajärjestöt ERTO, SuPer ja Tehy hakevat alalle omaa palkkaohjelmaa ja rajoja nollasopimusten käytölle. Alan palkat ovat jopa satoja euroja matalammat verrattuna kunta-alaan. Työntekijällä ei nollasopimuksessa ole varmuutta työtunneista ja palkasta, mistä seuraa jatkuva huoli toimeentulosta.
Yksityiselle sosiaalipalvelualalle julistettiin 8.2. ylityö- ja vuoronvaihtokielto, joka on toistaiseksi voimassa. Lisäksi yksityiselle sosiaalipalvelualalle on annettu lakkovaroitukset. Lakko alkaa yksityisistä varhaiskasvatusalan yrityksistä ja laajenee myöhemmin useisiin sosiaalipalvelualan yrityksiin.
Yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimusta sovelletaan mm. vanhustenhuollossa, varhaiskasvatuksessa sekä mielenterveyskuntoutujien ja nuorten parissa tehtävässä työssä.
Yksityisen sosiaalipalvelualan ongelmia:
- hoitohenkilökuntaa on liian vähän ja jatkuva kiire vaikuttaa hoidon laatuun
- hoitohenkilöstö kertoo kiireen aiheuttavan ongelmia lääkkeiden jakelussa, riittävään potilaiden ulkoiluun ja viriketoimintaan ei ole aikaa
- perushoito ei ole aina riittävällä tasolla
- koulutetun hoitohenkilöstön ajasta suuri osa menee ns. avustaviin tehtäviin kuten pyykkihuoltoon ja ruoanlaittoon eikä välittömään hoitotyöhön jää mitoitusten edellyttämää aikaa
- henkilöstömitoituksessa ei huomioida ns. vanhusten hoitoisuuden lisääntymistä eli henkilöstöä ei lisätä, vaikka vanhusten terveydentila on heikompi ja hoidon tarve lisääntynyt
- saattohoitotilanteessa ei aina lisätä henkilöstöä, potilas voi jäädä yksin kuoleman hetkellä
- sijaisia ei säästösyistä johtuen aina hankita lyhyisiin tai pidempiaikaisiin poissaoloihin
- sijaiset ja tuntityöntekijät tekevät ainoastaan 6 – 7 tunnin mittaisia työpäiviä, tämä lisää vakituisen henkilökunnan kiirettä ja vaikuttaa hoidon laatuun
- monissa yrityksissä viikonloppuisin tehtävät työvuorot ovat lyhyempiä, lisäksi yksintyöskentely lisää kiirettä ja riskejä
- osa yrityksistä pyrkii virheellisillä työvuoroluetteloilla kiertämään henkilöstömitoitusta, työvuoroluetteloihin merkitään esimerkiksi yhtiön hallinnon työntekijöitä tai sijaisia, jotka eivät todellisuudessa työskentele ko. työpaikassa
- työnantaja painostaa työntekijöitä tasoittamaan syntyneet ylityöt ns. tunti tunnista periaatteella, vaikka ylityöt olisi aina korvattava korotettuna tuntipalkkana