Sosiaali- ja terveydenhuollon valvontalaki
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta eli niin kutsuttu sote-valvontalaki on voimassa 1.1.2024 alkaen.
Valvontalaki kokoaa yhteen sote-palvelujen omavalvontaa ja viranomaisvalvontaa koskevat lakipykälät. Lain tarkoituksena on vahvistaa palvelunjärjestäjien ja palveluntuottajien omavalvontaa. Lisäksi laki yhdenmukaistaa julkisten ja yksityisten palveluntuottajien toimintaedellytykset ja rekisteröinnin. Kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajat rekisteröidään jatkossa valtakunnalliseen Soteri-rekisteriin.
Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) on julkaissut joulukuussa 2023 ohjeen sote-valvontalain soveltamisesta. Ohjeessa käsitellään valvontalain keskeisiä säädöksiä ja sitä, miten näitä säädöksiä tulisi organisaatioissa soveltaa.
Omavalvonta
Omavalvonnalla pyritään varmistamaan sote-palvelujen laatu ja turvallisuus. Riskien arviointi ja hallinta on keskeistä omavalvonnassa. Tärkeää on, että työpaikan kulttuuri ja ilmapiiri sallii ja kannustaa henkilöstöä puuttumaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa havaittuihin epäkohtiin.
Palvelunjärjestäjinä toimivien hyvinvointialueiden ja useammassa kuin yhdessä palveluyksikössä palveluja antavan palveluntuottajan on laadittava vastuulleen kuuluvista tehtävistä ja palveluista sähköinen omavalvontaohjelma. Sen toteutumista on seurattava ja seurantatiedot on julkaistava neljän kuukauden välein.
Lisäksi laki velvoittaa palveluntuottajia laatimaan ja julkaisemaan palveluyksikkökohtaisen omavalvontasuunnitelman jokapäiväisen työn tueksi. Tähän suunnitelmaan kirjataan myös se, miten vaaratapahtumista ilmoitetaan ja miten niistä opitaan. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira valmistelee määräystä omavalvontasuunnitelman laatimisesta, sisällöstä ja seurannasta. Määräys julkaistaan alkuvuodesta 2024.
Viranomaisvalvonta
Sote-valvontalain mukaan laillisuusvalvontaviranomaisina toimivat aluehallintovirastot ja Valvira.
Valvontaviranomaiset tekevät ennakkovalvontaa, joka tarkoittaa esimerkiksi ohjaamista ja neuvontaa. Tavoitteena on ennaltaehkäistä asiakas- ja potilasturvallisuutta vaarantavien olosuhteiden ja käytäntöjen syntymistä. Valvontaviranomaiset tekevät lisäksi jälkikäteisvalvontaa, jolla tarkoitetaan havaittuihin epäkohtiin ja ongelmiin puuttumista.
