Kansainväliset sopimukset, EU-säädökset ja kansallinen lainsäädäntö edellyttävät Suomelta palkkatasa-arvoa. Samasta ja samanarvoisesta työstä on maksettava samaa palkkaa.

Keksittävä uusia keinoja Palkkatasa-arvoa ei voi enää edistää keskitettyjen työmarkkinaratkaisujen samapalkkaerillä. Tarvitaan uusia keinoja. Poliittisen päättäjän on sitouduttava palkkatasa-arvoon. Edistäminen edellyttää konkreettisia kirjauksia hallitusohjelmaan. Rahoituksen on löydyttävä valtion budjetista. Julkisen sektorin palkkatasa-arvon edistäminen ei ole vain työmarkkina-asia.

”Palkkauksen kohentaminen on välttämätön vetovoiman parantaja.” 

Tehyn ja SuPerin tasa-arvo-ohjelma

Tehyn ja SuPerin esittämä ohjelma kuroo umpeen hoitoalan palkkaerot kymmenen vuoden aikana. Tehtäväkohtaisia palkkoja korotettaisiin vuosittain enemmän kuin miesvaltaisten alojen palkkoja. Ohjelma edellyttää korvamerkittyä rahaa valtion budjettiin. Ohjelman vuosikustannukset ovat kohtuulliset.

Alan vetovoima

Perustuslaissa taattuja sosiaali- ja terveyspalveluita ei pystytä tarjoamaan riittävästi, kun alan vetovoima heikkenee ja suuri määrä hoitohenkilöstöä eläköityy. Jos palkkojen jälkeenjääneisyyttä ei ryhdytä korjaamaan, koulutettu hoitohenkilökunta ei riitä. Vaje uhkaa sekä vanhustenhoitoa että vaativaa erikoissairaanhoitoa. Sote- ja varhaiskasvatusalan palkkauksen kohentaminen on välttämätön vetovoiman parantaja.

Mallia maailmalta

Pula koulutetusta hoitohenkilöstöstä on globaali. Maailmalla ongelmia on lähdetty korjaamaan. Saksa nostaa julkisen sektorin palkkoja kahdeksan prosenttia ja kohdentaa hoitoalalle satojen eurojen korotukset. Uusi-Seelanti nostaa sosiaalija terveysalan minimipalkkoja 15–49 prosenttia viiden vuoden aikana.

Yhteenveto:

  • Kansainvälinen ja kansallinen lainsäädäntö velvoittavat palkkatasa-arvoon.
  • Poliittisen päättäjän on sitouduttava palkkatasa-arvon edistämiseen ja toteuttamiseen.
  • Pula koulutetusta hoitohenkilöstöstä uhkaa sosiaali- ja terveyspalveluita.
  • Tehyn ja SuPerin tasa-arvo-ohjelma edistää samapalkkaisuutta.