Koulutus ja osaaminen

Sosiaali- ja terveysalan koulutus vastaa työelämän tarpeita kaikilla koulutuksen tasoilla. Koulutuksen määrällinen ja laadullinen ennakointi on keskeistä.

Sosiaali- ja terveysalan osaamisvaatimukset uudistuvat yhä nopeammin. Työelämän muutoksissa osaava henkilöstö luo perustan laadukkaalle sosiaali- ja terveyspalvelulle huomioiden potilasturvallisuuden. 

Koulutettujen ammattihenkilöiden tarvetta arvioidaan 

  • koulutuksen määrällisten ja laadullisten ennakkotietojen perusteella
  • toimialan työpaikkatarjonnalla 
  • eläkepoistumalla 

On tärkeää seurata ja vaikuttaa koulutustarjontaan, jotta kaikki sosiaali- ja terveysalan tutkinnot ovat riittävän laajasti ja tarkoituksenmukaisella tavalla edustettuina. Alueellisen tarpeen lisäksi on huomioitava myös valtakunnallinen tarve. 

Sosiaali- ja terveysalan koulutuksen valtakunnallisesta ennakointi pitäisi olla yhden toimijan vastuulla. Tutkintokohtaisten aloituspaikkojen on oltava oikeassa suhteessa työelämän tarpeisiin. Ammattijärjestöjen ja työelämän organisaatioiden on oltava mukana arvioimassa ammattikohtaisia työvoimatarpeita ja vaikuttamassa ennakoinnin suuntaan esimerkiksi koulutustoimikuntien kautta. 

Alan osaamisvaatimukset määritellään valtakunnallisesti.

Ammatillisen II-asteen peruskoulutuksen tutkinnon perusteet ja niihin liittyvät
osaamisvaatimukset määritellään valtakunnallisesti opetushallituksen
ohjauksessa. Ammattikorkeakouluilla on autonomia, joten ne
voivat tehdä opetussuunnitelmia itsenäisesti ilman valtakunnallisten osaamisvaatimusten
huomioimista. 

Kaikille koulutuksen tasoille on määriteltävä valtakunnalliset tutkintovaatimukset, jotta koulutuksen tuottama osaaminen olisi tasalaatuista.

Opistoasteen tutkinnon suorittaneiden työelämässä hankittua ja ylläpidettyä
ammattitaitoa ei hyväksytä riittävästi osaksi jatkokoulutusta, kun
kyse on esimerkiksi tutkinnon päivittämisestä ammattikorkeakoulututkinnoksi. Tämä aiheuttaa
opiskelijoille kohtuuttomia lisäopintoja ja myös yhteiskunnalle turhia
kustannuksia. 

Aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen (ns. AHOTT-menettely) on hyödynnettävä jatko-opinnoissa nykyistä paremmin. Tätä varten tarvitaan valtakunnallinen malli, jonka avulla saavutettua ammattitaitoa voidaan arvioida tehtäessä henkilökohtaisia opintosuunnitelmia. 

Koulutusta ja osaamista kehitetään kokonaisuutena kaikilla koulutuksen tasoilla.

Sosiaali- ja terveysalan koulutusta täytyy kehittää nykyistä enemmän yhteistyössä niin saman koulutusasteen toimijoiden kuin koulutusasteiden välilläkin. Myös työelämän osallistuminen kehittämistyön kaikilla tasoilla on varmistettava. Koulutusta kehitetään työelämän tarpeisiin. Ammatillisen koulutuksen uudistus ja korkea-asteen koulutuksen rakenteellinen kehittäminen edellyttää aitoa vuoropuhelua koulutusasteiden välillä. Rinnakkaisen korkeakoulurakenteen, ns. duaalimallin, tarkoituksenmukaisuutta täytyy arvioida ja kannustaa korkeakouluja rohkeasti kehittämään toimintaansa. Tästä meillä on jo alueellisia esimerkkejä olemassa.


Sosiaali- ja terveysalan koulutus antaa kelpoisuuden toimia terveydenhuollon ammattilaisena.

Valvira hyväksyy ammatinharjoittamiseen ja laillistamiseen johtavaksi koulutukseksi ammattikorkeakoulussa suoritettavat ammattikorkeakoulututkinnot, joiden tutkintonimikkeitä ovat bioanalyytikko (AMK), fysioterapeutti (AMK), hammasteknikko (AMK), kätilö (AMK), optometristi (AMK), röntgenhoitaja (AMK), sairaanhoitaja (AMK), suuhygienisti (AMK), terveydenhoitaja (AMK) ja toimintaterapeutti (AMK). 

Laillistetuksi sosiaalihuollon ammattihenkilöksi antaa kelpoisuuden 1.3.2016 voimaan astuneen lain mukaisesti sosiaalityöntekijän (Yo-tutkinto), sosionomin (AMK) ja geronomin (AMK) tutkinnot. 

Nimikesuojaukseen johtavaksi koulutukseksi hyväksytään ammattikorkeakouluissa suoritetut jalkaterapeutin, naprapatian ja osteopatian sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnot, joiden tutkintonimikkeitä ovat jalkaterapeutti (AMK), naprapaatti (AMK) ja osteopaatti (AMK).

Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon (lähihoitaja) suorittaminen ammatillisena perustutkintona tai näyttötutkintona antaa oikeuden käyttää nimikesuojattua lähihoitajan ammattinimikettä. Osaamisalavaihtoehtoja tässä tutkinnossa on kymmenen: lasten ja nuorten hoito ja kasvatus, suun terveydenhoito, jalkojenhoito, asiakaspalvelu ja tietohallinta, ensihoito, sairaanhoito ja huolenpito, kuntoutus, mielenterveys- ja päihdetyö, vanhustyö ja vammaistyö. Perustutkinnon tuottamaa osaamista on kehitettävä siten, että se nykyistä paremmin vastaa osaamisalakohtaiseen työvoimatarpeeseen erityisesti lasten ja nuorten hoidon ja kasvatuksen, suun terveydenhoidon ja mielenterveys- ja päihdetyön osalta.