Omavalvonta

Lainsäädäntö edellyttää, että sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköissä sekä yksityisessä varhaiskasvatuksessa toteutetaan omavalvontaa. Sen avulla pyritään varmistamaan palvelujen laatu ja turvallisuus. Riskien arviointi ja hallinta on keskeistä omavalvonnan toteuttamisessa.

Sosiaalihuollon, yksityisen terveydenhuollon ja yksityisen varhaiskasvatuksen toimintayksiköissä on oltava kirjallinen omavalvontasuunnitelma. Sen laatimista on suositeltu myös julkisille varhaiskasvatuksen palveluntuottajille.

Terveydenhuollon toimintayksikössä on laadittava suunnitelma laadunhallinnasta ja potilasturvallisuuden täytäntöönpanosta. Suunnitelmat ovat palvelujen johtamisen, laadun ja kehittämisen työvälineitä.

Omavalvonnan tarkoitus

Omavalvonnassa korostuu palveluntuottajien oma vastuu toiminnan asianmukaisuudesta, palvelujen laadusta ja niiden turvallisuudesta. Tärkeää on, että työpaikan kulttuuri ja ilmapiiri sallii ja kannustaa henkilöstöä puuttumaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa havaittuihin epäkohtiin.

Palvelujen laadun ja sisällön valvonta on ensisijaisesti toimintayksikköjen vastuulla. Kunnat ja kuntayhtymät valvovat hankkimiaan palveluja ja omaa toimintaansa. Aluehallintovirastot valvovat kuntien palvelujen järjestämistä sekä muiden julkisten ja yksityisten palveluntuottajien toimintaa. Valvira valvoo palveluntuottajia, kun kyse on periaatteellisesti tärkeästä ja laajakantoisesta asiasta tai kun asia koskee usean aluehallintoviraston toimialuetta tai koko maata.

Suunnitelmallista valvontaa toteutetaan Valviran ja aluehallintovirastoiden yhdessä laatimien valvontaohjelmien ja -suunnitelmien mukaisesti. Valvira ja aluehallintovirastot toteuttavat myös ennakollista ja reaktiivista valvontaa.

Omavalvontaa säätelevät muun muassa terveydenhuoltolaki, varhaiskasvatuslaki ja vanhuspalvelulaki.

Päivitetty 26.3.2021