Kysymyksiä työntekijän rokotuksista

Voiko työnantaja velvoittaa työntekijän ottamaan rokotteen?

Rokotuksen ottaminen on vapaaehtoista – ei pakko, sillä jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen. Rokotukset muuttuvat 1.3.2018, jolloin tartuntalain säädös (4§) astuu voimaan. Siinä säädetään työntekijöiden ja opiskelijoiden rokotuksista.

Säädös velvoittaa, että työnantajan on arvioitava, minkälaisen rokotesuojan henkilöstö tarvitsee sosiaali- ja terveydenhuollon toimipisteissä, potilaiden suojaamiseksi. Lain soveltamisalan piiriin kuuluvat julkiset ja yksityiset toimintayksiköt, joiden tiloissa hoidetaan asiakkaita tai potilaita, jotka ovat alttiita tartuntatautien vakaville seuraamuksille, lääketieteellisesti arvioituina. Työnantaja saa käyttää vain erityisestä syystä henkilöä, jolla on puutteellinen rokotussuoja. Työntekijällä ja työharjoittelussa olevalla opiskelijalla on oltava joko rokotuksen tai sairastetun taudin antama suoja tuhkarokkoa ja vesirokkoa vastaan. Lisäksi edellytetään, että heillä on rokotussuoja myös influenssaa vastaan ja imeväisikäisiä hoitavilla hinkuyskää vastaan.

Ammattihenkilöiltä edellytetään usein terveydentilan selvitystä ennen toimen tai viran vastaanottamista. Työnantajalla voi olla perusteltu syy selvittää työntekijän rokotussuoja osana terveydentilan selvitystä esimerkiksi työhönottotilanteessa tai soveltuvuus, kun tehtävät kuuluvat tartuntatautilainsäädännön piiriin. Näin voi olla, kun rekrytoidaan henkilöstöä yksiköihin, joissa hoidetaan potilaita, joiden immuunipuolustus on puutteellinen. Jos työntekijä ei halua kertoa onko hän ottanut rokotteen eikä toimittaa todistusta soveltuvuudestaan, työnantajalla voi olla perusteltu syy siirtää hänet muihin työsopimuksen mukaisiin tehtäviin.

Terveydenhuollon ammattihenkilön kannattaa hankkia Suomen terveysviranomaisten suosittelemat ja kansallisen rokotusohjelman mukaiset rokotukset. Rokotukset ehkäisevät ennalta tautien leviämistä ja edistävät ammattihenkilön oman terveyden lisäksi myös potilasturvallisuutta.

Pitääkö työntekijän kertoa työnantajalle, onko hän ottanut influenssarokotteen?

Työntekijä ei ole velvollinen kertomaan, onko hänet rokotettu eikä toimittamaan soveltuvuustodistusta työnantajalle. Terveystiedot ovat arkaluonteisia henkilötietoja, joiden käsittely on laissa säädetty, ja ne kuuluvat yksityisyydensuojan ydinalueeseen. Työterveyshuollollakaan ei ole oikeutta luovuttaa soveltuvuustietoja työnantajalle ilman työntekijän lupaa.

Rekrytointitilanteessa työnantaja voi edellyttää tartuntatautilain mukaista rokotesuojaa ja jättää työntekijän palkkaamatta, jos selvityksiä ei toimiteta. Myös työehtosopimuksissa voi olla määräyksiä lääkärintodistuksen esittämisvelvollisuudesta. Työsuhteessa olevalle työnantajan on tarjottava ensisijaisesti työsopimuksen mukaista muuta työtä, jos työntekijä ei toimita soveltuvuustodistusta tartuntatautilain mukaisiin tehtäviin.

Voiko työterveyshuolto luovuttaa rokotustietoja esimiehelle?

Yksittäisen työntekijän terveydentilatietoja ei saa luovuttaa ilman hänen suostumustaan. Luovuttamiseen tarvitaan lainsäännös, joka oikeuttaa tietojen antamisen. Työterveyshuolto voi kuitenkin luovuttaa työnantajalle nimettömiä koontitilastoja koko henkilöstön (esim. tietyn osaston) rokotuskattavuudesta.

Työnantajan on nimettävä henkilöt, jotka edustavat työnantajaa, ja määriteltävä tehtävät, joihin sisältyyterveydentilaa koskevien tietojen käsittelyä. Tietojen käsittelijät eivät saa antaa tietoja sivullisille työsuhteen aikana eikä sen päättymisen jälkeen.

Voiko työnantaja velvoittaa käyttämään hengitysmaskia, jos työntekijä on rokottamaton?

Työnantaja voi potilasturvallisuuteen vedoten määrätä käyttämään henkilösuojaimia. Työlainsäädännön perusteella työnantajan ohjeita on noudatettava. Työnantaja vastaa työntekijöiden työturvallisuuden ja -terveyden lisäksi myös potilasturvallisuudesta. Työntekijöitä on kohdeltava tasavertaisesti. Periaatteessa koko henkilökunnan on käytettävä suojaimia samoissa tehtävissä.

Henkilösuojaimet on lähtökohtaisesti tarkoitettu työntekijöiden terveyden suojaamiseen. Työpaikalla kannattaa yhteisesti sopia, missä tilanteissa käyttö on potilasturvallisuussyistä järkevää. Se on työnantajalle myös kustannuskysymys. Henkilösuojainten käytöstä sovitaan suunnitelmassa yksiköittäin, osana toimintayksikön potilasturvallisuutta.

Voinko sairaanhoitajana rokottaa työkaverini?

Jos työkaverit rokottavat toisiaan, tarvitaan kirjallinen lupa lääkäriltä, joka vastaa lääkehoidon toteuttamisesta. Rokottaminen on ongelmallista siksi, että rokottajalta puuttuvat rokotettavan potilastiedot, jolloin vasta-aiheet voivat jäädä huomaamatta.

Rokotusten tarkka ja huolellinen kirjaaminen on keskeistä, sillä tiedot annetuista rokotuksista kerätään potilastietojärjestelmistä suoraan valtakunnalliseen rokotusrekisteriin. Työkaveri, joka antaa rokotteen, ei kuitenkaan voi itse kirjata toimenpidettä potilastietojärjestelmään. Tiedon luotettavuus kärsii, jos tiedot kirjaa eri ihminen kuin itse rokottaja. Kirjaukset on tehtävä viipymättä potilastietojärjestelmään asetuksen mukaisesti.

Vain lääkäri saa antaa rokotteen pistoksena tartuntatautiasetuksen mukaan. Lääkärin valvonnassa rokotteen saa antaa asianmukaisen koulutuksen saanut muu terveydenhuollon ammattihenkilö, esimerkiksi terveydenhoitaja, kätilö tai sairaanhoitaja. Valvonta ei tarkoita konkreettista läsnäoloa rokotushetkellä, mutta lääkäri on vastuussa siitä, että rokotteen antajalla on asianmukainen koulutus.

Miten tartuntatautilaissa määritellään vakaville seurauksille alttiit potilaat?

Lain mukaan tartuntatautien vakaville seurauksille alttiita ovat potilaat, joiden puolustusjärjestelmä on merkittävästi heikentynyt sairauden tai sen hoidon takia. Myös alle yksivuotiaat, 65 vuotta täyttäneet ja raskaana olevat kuuluvat heihin. THL on laatinut esimerkkejä rokotustarpeesta eri sosiaali- ja terveydenhuollon toimipisteissä. Lue lisää tästä.

Lain soveltamisen piiriin kuuluvien yksiköiden luetteleminen on vaikeaa, koska laitos- tai kotihoidossa oleva asiakaskunta ja heidän terveydentilansa vaihtelevat saman palvelumuodon sisälläkin. Viime kädessä työnantaja päättää yksikkökohtaisen rokotesuojan tarpeen lääketieteellisen arvion perusteella.

Koskeeko tartuntatautilain säädös työntekijöiden ja opiskelijoiden rokotuksista varhaiskasvatusta?

Tartuntatautilain säädös ei koske varhaiskasvatusta. Se ei kuulu sosiaali- ja terveysministeriön hallinnon alaan. THL suosittelee, että myös päivähoidon henkilöstölle tarjotaan vuosittain influenssarokotuksia sekä MPR- ja vesirokkorokotteita, työn vaarojen arvioinnin pohjalta, jos heillä ei ole sairastetun taudin antamaa suojaa. Työnantaja on velvollinen huolehtimaan edellä mainituista rokotuksista.

Koskeeko tartuntatautilain säädös työntekijöiden ja opiskelijoiden rokotuksista kotihoitoa?

Säädös ei koske kotihoitoa. Päiväkodit, koulut ja asiakkaiden kodit eivät ole sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköitä. Koti ei ole laissa tarkoitettu asiakastila. Sellaisia ovat tartuntalain mukaan asiakas- ja potilashuoneet, sairaankuljetuksessa käytettävät kulkuneuvot sekä niihin verrattavat tilat, joissa tartunta ja sen leviäminen asiakkaisiin tai potilaisiin on mahdollinen. Kotisairaanhoidossa, asiakkaiden osalta, rokotussuojan tarve voi perustua potilaskohtaiseen, lääketieteelliseen riskinarvioon tai että sama henkilöstö työskentelee kotihoidon lisäksi myös muissa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastiloissa. Työnantaja päättää viime kädessä toimialue- ja yksikkökohtaisen rokotesuojan tarpeen lääketieteellisen arvion perusteella.

Kuka vastaa työntekijöiden rokottamisesta?

Työterveyshuolto koordinoi työntekijöiden rokotuksia. Se selvittää rokotukset, sairastetut taudit sekä varmistaa yksilöllisen terveydentilan perusteella rokotuksen sopivuuden.  Työterveyshuolto arvioi lisäksi työntekijän soveltuvuuden ko. tehtävään työnantajan määrittelemän ja tehtävän edellyttämän rokotustarpeen perusteella. Työntekijä toimittaa soveltuvuustodistuksen työnantajalle.

Rokotukset antaa asianmukaisen koulutuksen saanut henkilö, ja potilasasiakirjaukset tehdään viipymättä potilastietojärjestelmään asetuksen mukaisesti.

Työnantaja kustantaa ne rokotukset, joilla työntekijää suojataan työstä johtuvilta vaaroilta, sekä tartuntatautilain mukaiset rokotukset potilaiden suojaamiseksi.

Miten työntekijän aiemmat sairaudet selvitetään (vesirokko, tuhkarokko)?

Työterveyshuolto arvioi työntekijän soveltuvuuden (tartuntatautilain 48 § tarkoitettuihin tehtäviin) ja selvittää aiemmat sairaudet ja rokotesuojat (vesirokko, tuhkarokko jne). Jos aiemmista sairauksista ja rokotuksista ei ole varmuutta, työterveyshuolto vahvistaa rokotesuojaa tarvittaessa. Lähtökohtaisesti työntekijän ilmoitus esimerkiksi vesirokon sairastamisesta on luotettava. Influenssan, ja imeväisikäisiä hoitavilla hinkuyskän osalta, laissa edellytetään rokotuksen antamaan suojaa. Siksi rokotuksesta ja sen ajankohdasta tarvitaan todistettava tieto. Jos vasta-aineiden selvitys on tarpeen, työnantaja teettää sen työterveyshuollossa.

Miten varmistetaan, että työntekijän yksilöllinen terveydentila otetaan huomioon (esim. yliherkkyys/allergiat)?

Rokottaja arvioi normaalisti työntekijän yksilöllisen terveydentilan perusteella mahdolliset vasta-aineet työterveyshuollossa tai muussa terveydenhuollon toimipisteessä. Tartuntatautilain mukaan työnantaja saa 1.3.2018 lähtien vain erityisestä syystä sallia henkilön, jolla on puutteellinen rokotussuoja – työskennellä tartuntatautien vakaville seuraamuksille alttiiden asiakkaiden ja potilaiden kanssa asiakas- tai potilastiloissa, sairaala- tai laitoshoitoa antavissa terveydenhuollon ja sosiaalihuollon toimintayksiköissä sekä potilaiden kuljetuksessa. Erityinen syy voi tartuntatautilain mukaan olla se, että käytettävissä ei ole muuta ammattitaitoista henkilökuntaa. Syy voi olla myös yliherkkyys, muu rokotettavan ominaisuus tai että uusi työntekijä tarvitaan töihin nopeasti. Yksilöllinen terveydentila on tartuntatautilaissakin tarkoitettu erityinen syy, joka on otettava huomioon.

Kuka vastaa haittavaikutusten ilmoittamisesta ja tarvittavasta hoidosta, jos työntekijä ottaa rokotuksen potilaiden suojaamiseksi?

Rokottajatahon on ilmoitettava toteamansa tai epäilemänsä lääkkeiden ja rokotteiden käyttöön liittyneet, ennalta tiedettyä merkittävämmät haittavaikutukset Fimealle. Rokotettu henkilö voi myös itse tehdä ilmoituksen sinne. Epäillystä lääkkeen/rokotteen haittavaikutuksesta kannattaa ilmoittaa viipymättä hoitavalle lääkärille ja terveydenhuollon yksikköön, jossa rokotus annettiin. On tärkeää, että merkinnät potilasasiakirjoihin tehdään asianmukaisesti myös työntekijöiden rokotuksista. Mahdollinen hoito järjestetään normaalisti terveydenhuollossa.

Kuka vastaa tartuntatautilain mukaisista alan opiskelijoiden rokotuksista?

Tartuntatautilain säädös henkilöstön rokotuksista potilaiden suojaamiseksi koskee myös alan opiskelijoita. Opiskelijaterveydenhuolto vastaa heidän rokotuksistaan. Säädös tulee voimaan 1.3.2018.

Opiskelijan on selvitettävä ennen harjoittelujaksoa, mitä työskentelyyn tarvittavasta suojasta määrätään toimipisteessä, jonne hän menee työharjoitteluun. Kansallisen rokotusohjelman mukaiset sekä muut harjoittelupaikan edellyttämät rokotukset ovat hänelle maksuttomia. Opiskelijaterveydenhuolto hankkii tarvittavat rokotukset, kun ilmoitus on tehty. Se varmistaa rokotuksen sopivuuden terveydentilan mukaan ja rokottaa opiskelijat ennen työharjoittelua.

Jos opiskelijan aiemmasta sairaudesta ei ole varmuutta, rokotesuojaa vahvistetaan tarvittaessa. Lähtökohtaisesti luotetaan opiskelijan ilmoitukseen esim. vesirokon sairastamisesta. Influenssan, ja imeväisikäisiä hoitavilla hinkuyskän, osalta laissa edellytetään rokotuksen antamaan suojaa. Siksi tarvitaan todistettava tieto rokotteesta ja sen ottamisen ajankohdasta.

Miten opiskelija voi todistaa saamansa rokotteet?

Hän voi todistaa rokotussuojansa esim. terveys-/ rokotuskortilla. Jos opiskelijalla ei ole oikeutta opiskeluterveydenhuollon palveluihin, hänelle on annettava tarvittavat rokotukset kunnan perusterveydenhuollossa (opiskelu- tai kotikunnassa), kuten sosiaali- ja terveysministeriö on linjannut.

Voiko opiskelijan ammattitaitoa edistävä harjoittelu-/ työssäoppimisjakso peruuntua puutteellisen rokotesuojan takia?

Työnantaja voi päättää työssäoppimisjaksoille otettavien opiskelijoiden edellytyksistä (suoritetut opinnot tai rokotesuoja).  Työnantaja myös päättää, ottaako opiskelijoita, joilla on puutteellinen rokotesuoja. Tartuntatautilain säädöksessä mainittu erityinen syy tarkoittaa henkilön yksilöllistä terveydentilaa, mikä on otettava huomioon myös alan opiskelijoilla. Jos opiskelija ei voi terveydellisistä syistä ottaa rokotetta, hänen kannattaa pyytää todistus opiskelijaterveydenhuollosta. Asiasta on hyvä neuvotella koulutuksen järjestäjän kanssa, jotta yksilöllinen terveystilanne otetaan huomioon opiskelusuunnittelussa.

Miten keikkatyössä tai sijaisena työskentelevä opiskelija saa puuttuvat rokotteet, jos rokotesuoja on puutteellinen?

Kun opiskelija työskentelee tilapäisesti terveydenhuollon ammattihenkilön tehtävissä, hän voi saada työpaikalla edellytettävät rokotteet myös työpaikan työterveyshuollossa.

Onko työntekijän otettava influenssarokotus jo nyt, kun säädös rokotuksista tulee voimaan maaliskuussa 2018?

Tartuntatautilain säädös työntekijöiden ja opiskelijoiden rokotuksista potilaiden suojaamiseksi tulee voimaan 1.3.2018. Työnantaja ei voi sitä ennen vedota säädökseen eikä edellyttää soveltuvuustodistusta työntekijältä, joka on työsuhteessa ja työskentelee sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävissä, joissa hoidetaan tartuntatautien vakaville seurauksille alttiita potilaita. Lain mukaan kyseisissä yksiköissä työnantaja saa käyttää vain erityisestä syystä henkilöä, jolla on puutteellinen rokotussuoja. Työntekijällä ja työharjoitteluun osallistuvalla opiskelijalla on oltava joko rokotuksen tai sairastetun taudin antama suoja tuhkarokkoa ja vesirokkoa vastaan. Lisäksi edellytetään rokotussuojaa influenssaa vastaan ja imeväisikäisiä hoitavilta hinkuyskää vastaan.

On kuitenkin huomioitava, että THL on jo pitkään suositellut hoitohenkilökunnalle influenssarokotuksia. Siksi ne ovat maksuttomia myös hoitohenkilökunnalle. Parhaan suojan saa, kun rokote otetaan influenssakauden alussa tai viimeistään tammikuun loppuun mennessä. Siksi maksuttomiin influenssarokotuksiin oikeutetut riskiryhmät ja sosiaali- ja terveydenhuoltoalan henkilöstö rokotetaan ja rokotteet jaetaan yksiköihin loka-marraskussa. Suositellun rokotusaikataulun jälkeen (esim. juuri ennen maaliskuuta) työnantaja ei automaattisesti ole velvollinen järjestämään maksuttomia influenssarokotuksia. Siksi tartuntatautilain mukaisten työntekijöiden rokotusten osalta on säädetty siirtymäaika, jotta sekä työnantajat että henkilöstö ennättävät selvittää yksiköiden rokotesuojatarpeen ja järjestää rokotukset ennen säädöksen voimaantuloa 1.3.2018.

Työnantajalla on aina oikeus, työsopimuksen asettamissa rajoissa, määrätä direktio-oikeutensa perusteella työntekijän työtehtävistä ja työskentelypaikasta. Sen perusteella työntekijöitä voidaan siirtää toisiin tehtäviin. Pysyvä määräys työsopimuksesta poikkeaviin tehtäviin tai työskentelypaikkaan edellyttää kuitenkin irtisanomisperustetta ja irtisanomisajan noudattamista. Tartuntatautilakiin työnantaja voi vedota vasta 1.3.2018 lähtien.

Mitä tapahtuu, jos työntekijä ei ota influenssarokotetta?

Tartuntatautilakia säädettäessä ei ole otettu kantaa siihen, mihin toimiin työnantajalla on oikeus ryhtyä, jos työntekijä ei ota esimerkiksi influenssarokotusta. Selvää on, että työnantaja voi aina, työsopimuksen asettamissa rajoissa, direktio-oikeutensa perusteella, määrätä työntekijän työtehtävistä ja työskentelypaikasta. Pysyvä määräys työsopimuksesta poikkeaviin tehtäviin tai työskentelypaikkaan edellyttää irtisanomisperustetta ja irtisanomisajan noudattamista.

Jos työntekijää ei voida puutteellisen rokotussuojan vuoksi käyttää työsopimuksen mukaisissa tehtävissä, työnantajalle saattaa syntyä irtisanomisperuste. Työnantajan on kuitenkin ennen työntekijän irtisanomista selvitettävä mahdollisuudet tarjota muuta työtä. Irtisanomisperustetta ei ole ainakaan, kun työnantaja pystyy sijoittamaan työntekijän töihin, joissa ei tarvita rokotussuojaa. Koska laki on vasta tulossa voimaan, ei rokotuksesta kieltäytymisen vuoksi tehdyistä irtisanomisista ole oikeuskäytäntöä. Joten vielä ei ole vastausta kysymykseen, voiko influenssarokotuksesta kieltäytyminen olla irtisanomisperuste, jos työnantaja ei pysty sijoittamaan työntekijää muihin tehtäviin.

Irtisanomisperustetta ei kuitenkaan voi syntyä ennen 1.3.2018, koska työnantajalla ei ole lakiin perustuvaa estettä käyttää rokottamatonta työntekijää. Tässä vaiheessa on myös epäselvää, tuleeko työntekijälle karenssi työttömyysturvaan, jos hänet irtisanotaan sillä perusteella, ettei ota influenssarokotusta.

Työttömyysturvalain mukaan työttömyysturvaan tulee kolmen kuukauden karenssi, jos työsuhteen päättyminen on johtunut työntekijästä (oma irtisanoutuminen tai työntekijän henkilöön liittyvä työnantajan tekemä irtisanominen). Päätöksen karenssista tekee te-keskus ja työttömyyskassat ovat lain mukaan sidottuja te-keskuksen päätöksiin.

Voiko työnantaja lomauttaa työntekijän tai olla maksamatta palkkaa, jos tämä ei ole ottanut rokotetta? 

Työntekijän rokottamattomuus ei ole peruste lomauttaa työntekijää. Lomauttaminen ei ylipäätään ole mahdollista henkilöön liittyvin vaan ainoastaan tuotannollis-taloudellisin perustein. Tartuntatautilain uudistus ole tuonut tähän muutosta. Työnantaja on velvollinen maksamaan palkan, vaikka ei osoittaisikaan työntekijälle työtä. 

Voiko rokottamattoman työntekijän määrätä vuosilomalle 1.3.2018 alkaen?

Työnantaja päättää vuosiloman ajankohdasta vuosilomalaissa säädetyissä ja työehtosopimuksessa sovituissa rajoissa. Työnantaja voi määrätä talvilomakaudelle 1.10.2017 – 30.4.2018 vain edelliseltä lomanmääräytymisvuodelta 1.4.2016 – 31.3.2017 kertyneitä lomapäiviä. Lisäksi loman määräämisessä on noudatettava kuukauden ilmoitusaikaa

 

 

Näin työpaikoilla varaudutaan uuteen tartuntatautilakiin

  1. Työnantaja määrittelee lääketieteellisen arvion perusteella eri yksiköissä tarvittavan rokotussuojan tarpeen ja lähettää tiedot työterveyshuollolle.
     
  2. Työterveyshuolto selvittää työntekijän aiemmat sairaudet, rokotukset ja täydentää tarvittaessa hänen rokotesuojaansa. Työterveyshuolto myös arvioi yksilöllisen terveydentilan perusteella mahdolliset rokottamisen vasta-aineet. Tartuntatautilain säädöksessä tarkoitetaan erityisellä syyllä henkilön yksilöllistä terveydentilaa, joka on otettava huomioon. Työterveyshuolto antaa todistuksen työntekijän soveltuvuudesta ko. tehtävään. Työntekijöiden kausi-influenssarokotukset voidaan tarvittaessa järjestää ns. massarokotustapahtumina esim. yksiköissä. On huomioitava, että rokotuksen antaa asianmukaisen koulutuksen saanut henkilö (rokotusasetuksen mukaisesti) ja potilasasiakirjamerkinnät tehdään viipymättä työterveyshuollon potilastietojärjestelmään. Työntekijällä on oltava mahdollisuus valita haluaako rokotuksen vaihtoehtoisesti työterveyshuollossa, jos rokotukset tehdään yksiköissä.
     
  3. Työntekijä toimittaa todistuksen soveltuvuudesta esimiehelle. Hän ei kuitenkaan ole velvollinen kertomaan rokotuksesta/ soveltuvuudesta (työsuhteen aikana) työnantajalle. Työterveyshuollollakaan ei ole oikeutta luovuttaa soveltuvuustietoja työnantajalle ilman työntekijän lupaa. Jos työntekijä ei toimita soveltuvuustodistusta, työnantajan on ensisijaisesti tarjottava hänelle työsopimuksen mukaista muuta työtä. Tartuntatautilaki ei ole muuttanut työelämän pelisääntöjä tai lainsäädäntöä työelämän tietosuojasta. Irtisanomisella uhkailu on epäasiallista eikä edistä rokotemyönteisyyttä. Rekrytointitilanteessa työnantaja voi edellyttää tartuntatautilain mukaista rokotesuojaa. Se voidaan selvittää osana työhöntulotarkastukseen liittyvää terveydentilan tarkastusta.
     
  4. Jos työntekijä on ottanut influenssarokotuksen muualla esim. lasten neuvolakäynnin yhteydessä, hän voi toimittaa siitä todistuksen työterveyshuoltoon. Erillistä todistusta ei tarvita, jos tiedot löytyvät yhteisestä potilastietojärjestelmästä ja työntekijä on (potilaana ollessaan) antanut luvan potilastietojen siirtoon toiselle palveluntuottajalle.
     
  5. Jos työntekijän aiemmin sairastetusta sairaudesta tai rokotuksesta ei ole varmuutta, rokotesuojaa vahvistetaan työterveyshuollossa. Lähtökohtaisesti työntekijän ilmoitukseen luotetaan, esim. vesirokon sairastamisesta (kuten muutenkin terveydenhuollossa). Influenssan, ja imeväisikäisiä hoitavilla, hinkuyskän osalta laissa edellytetään rokotuksen antamaan suojaa. Siksi  tarvitaan todistettava tieto rokotteesta ja sen ottamisajankohdasta. Jos jostain syystä on tarpeen selvittää vasta-aineita, se voidaan tehdä työterveyshuollossa työnantajan kustantamana.

Lisätietoa

Tehy, THL ja STM järjestivät aiheesta seminaarin. Katso seminaarin tallenne

Seminaarin luentomateriaalit

Uusi tartuntatautilaki ja asetus - työntekijöiden rokotukset Anni Virolainen-Julkunen, STM

Työntekijän rokotukset – mikä muuttuu Taneli Puumalainen, THL

Opiskelijan rokotukset Taneli Puumalainen, THL

Miksi sote-ammattilaisen kannattaa ottaa influenssarokote? Hanna Nohynek, THL

Muita hyödyllisiä linkkejä

Tartuntatautilain pykälästä 48 kysyttyä, THL

Potilaiden parhaaksi 11 kysymystä hoitajien rokotuksista, Tehy-lehti

Terveydenhuollon ammattilaisten influenssarokotusten vaikuttavuus, THL

Saanko rokottaa ystäväni? Tehy-lehti

Sosiaali- ja terveysalan henkilöstön rokotukset, THL

Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä lääkehuollon henkilöstön influenssarokotukset, THL

Opiskelijoiden rokotukset, THL

Päivitetty 26.2.2018. Kuva: Lehtikuva/Vesa Moilanen.