Varallaolo

Työntekijä voi sitoutua olemaan vapaa-ajallaan tavoitettavissa niin, että hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön. Tätä kutsutaan varallaoloksi, jota ei lueta työaikaan.

Työntekijän ja työnantajan on aina sovittava varallaolosta. Työntekijällä ei ole velvollisuutta suostua siihen, jos sopimusta ei ole tehty.

Varallaolosta

  • on maksettava korvausta. Suuruus vaihtelee työehtosopimuksittain 20–50 prosentin välillä. Korvauksen on oltava sitä suurempi, mitä sidonnaisempaa varallaolo on.
  • luetaan työajaksi työntekoon käytetty aika, myös esimerkiksi matkapuhelimen välityksellä työohjeiden vastaanottaminen.

Joidenkin työehtosopimusten mukaan (mm. KVTES ja AVAINTES) varallaolo voidaan korvata myös antamalla työntekijälle rahakorvausta vastaava vapaa-aika säännöllisenä työaikana.

Julkisyhteisön virkamies tai viranhaltija ei saa kieltäytyä varallaolosta, jos se on työn laadun ja erittäin pakottavien syiden vuoksi välttämätöntä.

Varallaolosta sopiminen työsopimuksessa

Jos työnantajalla ei ole tarvetta teettää varallaoloa jatkuvasti, suostumus kannattaa antaa joka kerran erikseen. Sopiessaan varallaolosta työntekijä antaa samalla suostumuksensa varallaoloaikana tarvittavaan lisä- ja ylityöhön.

Samalla pitää sopia, täytyykö varallaolijan olla kotonaan (kotivarallaolo) vai saako hän liikkua myös muualla (vapaamuotoinen varallaolo). Samalla sovitaan korvauksen määrä.

Työnantajan on annettava työntekijälle varallaolosta selkeät ohjeet, joissa on todettu esimerkiksi työpaikalle saapumisen enimmäisaika.

Varallaolon pituus ja toistuvuus eivät saa haitata kohtuuttomasti työntekijän vapaa-ajan käyttöä. Varallaolosta on säädetty työaikalaissa ja työehtosopimuksissa.