Säännöllinen työaika

Säännöllisellä työajalla tarkoitetaan työntekijän työsopimuksen mukaista normaalia vuorokautista tai viikoittaista työaikaa.

Työaikalain mukaan säännöllinen työaika on yleistyöajassa enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Jaksotyöajassa säännöllinen työaika on 80 tuntia kahden viikon tai 120 tuntia kolmen viikon pituisena ajanjaksona.

Työehtosopimuksissa on sovittu työaikalakia alemmasta säännöllisestä työajasta. Yleistyöajassa työaika on pääsääntöisesti 8–9 h vuorokaudessa ja 38 h 45 min. viikossa. Viikoittainen säännöllinen työaika voidaan järjestää myös keskimääräisenä siten, että työaika tasoittuu esimerkiksi kuuden viikon ajanjakson kuluessa keskimäärin 38 h 45 minuuttiin viikossa.

Jaksotyöajassa

Jaksotyöajassa säännöllinen työaika on tyypillisesti 116 h 15 min. kolmen viikon ajanjakson aikana.  

Vuorokautisen säännöllisen työajan enimmäispituus voi vaihdella työehtosopimuksesta riippuen 10 ja 12 tunnin välillä. Työehtosopimuksissa sallitaan myös pidempien tasoittumisjaksojen käyttäminen, jolloin työaika voi tasoittua keskimääräiseen viikkotyöaikaan esimerkiksi 2 x 3 viikon ajanjakson aikana.

Osa-aikaiset työntekijät

Osa-aikaisella työntekijällä säännöllinen työaika on työehtosopimuksessa määriteltyä työaikaa alempi (esim. kuusi tuntia vuorokaudessa, 20 tuntia viikossa tai 75 prosenttia kokoaikaisen työajasta).

Osa-aikaisesta työajasta ja sen sijoittelusta kannattaa sopia työsopimuksessa mahdollisimman tarkasti, jotta osa-aikatyö vastaa sekä työntekijän että työnantajan tarpeita.

Nollasopimukset

Nollasopimus tarkoittaa, että työntekijän säännöllinen työaika voi vaihdella työnantajan tahdosta riippuen työsopimuksessa sovittujen tuntirajojen välillä (esim. 0 – 116 h 15 min. / kolmen viikon ajanjakso).

Tällainen sopimus työajasta voi käytännössä johtaa siihen, ettei työntekijälle tarjota lainkaan tunteja.