Kuvituskuva: iStock

Tehostaminen kuormittaa kotihoidon arjessa

Ikääntyvien ihmisten asuminen kotona mahdollisimman pitkään edellyttää erilaisten palvelujen tarjoamista heille kotiin. Parhaimmillaan kotihoidon työ voisi olla molemmille osapuolille antoisaa; ikäihminen saa tarvitsemaansa apua ja samalla kenties päivän ainoan ihmiskontaktin. Työntekijä taas voi toteuttaa itseään ammatillisesti ja monipuolisesti nauttien samalla ikääntyvän asiakkaan elämänkokemuksen rikastamasta seurasta. Tällä hetkellä suuntaus on valitettavasti toinen. Tehostaminen kostautuu kuormituksen tunteena ja inhimillinen ote heikkenee.

Kotihoidossa työskentelevä lähihoitaja Sanna kuvailee työtään puuron keitoksi ja tukisukkien laitoksi. Häntä viehättää työn itsenäisyys ja se, että työtä tehdään asiakkaiden kotona. Viime vuosina Sannan kokemus omasta työstään on kuitenkin muuttunut.

– Kun aloitin työt 11 vuotta sitten, yksi asiakaskäynti saattoi olla kolmen tunnin mittainen. Saatoimme käydä asiakkaan kanssa yhdessä kaupassa, tehdä karjalanpaistia ja vielä pannukakkua päälle. Nyt käynnit kestävät 15–45 minuuttia ja sinä aikana tehdään työlistan mukaiset tehtävät sängyn petaamisesta roskien vientiin.

Asiakkaiden heikkenevä kunto kuormittaa

Tällä hetkellä Sannan työ kymmenen lähihoitajan ja kahden sairaanhoitajan tiimissä tuntuu suorittamiselta ja työpäivät selviytymiseltä.

– En mene tapaamaan asiakasta, vaan juoksen paikasta toiseen suorittamassa annettuja tehtäviä.

Kotihoidon asiakkaat ovat aiempaa huonokuntoisempia. Heitä pidetään kotona, vaikka heidän olisi Sannan mielestä pitänyt päästä tehostetun palveluasumisen piiriin jo vuosia sitten. Vuosi vuodelta heidän hoitamisensa on myös fyysisesti raskaampaa.

Sanna kokee työssään sekä henkistä että fyysistä kuormitusta. Hän on huolissaan omasta ja kollegoidensa tuki- ja liikuntaelimistön terveydestä.

– 40–50-vuotiaat kollegani kärsivät nivelrikosta ja muista fyysisistä vaivoista. Olen tehnyt tätä työtä 18-vuotiaasta asti ja mietin, onko minunkin tulevaisuuteni sellainen. Käsi vaikka menee rikki tai terveys kärsii muulla tavoin vain siksi, että työhöni on kuulunut samojen liikkeiden toistamista päivästä ja vuodesta toiseen.

Ergonomia on kotihoidon yksisarvinen

Monilla Sannan asiakkaista on ahtaat asunnot, mikä haastaa hyvän ergonomian toteuttamista. Osa asiakkaista on niin jäykkiä, että heitä on vaikea auttaa ylös sängystä. Heillä ei välttämättä ole säädettäviä sähkösänkyjä, jolloin hoitaja joutuu pahimmillaan tekemään työnsä kyykyssä matalan sängyn vieressä. Sanna kutsuu ergonomiaa kotihoidon yksisarviseksi – sitä ei ole olemassa.

Olosuhteiden ohella työergonomian toteuttamiseen vaikuttaa osaaminen, johon pitäisi Sannan mielestä kiinnittää paljon nykyistä enemmän huomiota niin ammattikoulutuksessa kuin työpaikoillakin.

– Lähihoitajaopintoihini kuului ehkä maksimissaan kymmenen tuntia ergonomiaa. Sitä saisi olla paljon enemmän. Meille kotihoidon työntekijöille pitäisi opettaa erityisesti tähän työhön liittyviä ergonomia-asioita, kuten asiakkaan nostamista. Niitä olisi myös tärkeää kerrata ja opiskella lisää työpaikoilla.

Sanna mainitsee kinestetiikan yhtenä kotihoidon työtä helpottavana toimintamallina. Voimavaralähtöinen kinestetiikka perustuu ihmisen luonnollisten liikemallien ja aistitoimintojen ymmärtämiseen ja hyödyntämiseen. Samalla huomioidaan myös hoitohenkilökunnan tuki- ja liikuntaelimistön terveys.

– Meidän työpaikallamme esimiehet ovat käyneet kinestetiikkakurssin, vaikka eiväthän he niitä taitoja tarvitse, vaan me käytännön hoitotyötä asiakkaiden parissa tekevät lähihoitajat. Jos jokaisesta kotihoidon tiimistä pääsisi vaikka yksi kurssille, niin hän voisi jakaa kurssilla oppimiaan asioita omalle tiimilleen.

Kuormituksen ehkäisemiseen on keinoja

Sanna pitää hoitoalan palkkatasoa kunnallisella puolella yksityistä parempana, mutta vastaavasti työsuhde-etuja on vähemmän. Hän kummastelee sitä, miten monilla muilla toimialoilla työntekijöiden fyysisestä kunnosta tunnutaan pitävän paljon parempaa huolta.

– Me teemme fyysistä työtä ties millaisissa asennoissa, mutta emme saa työnantajaltamme minkäänlaista tukea fyysisen kuntomme ylläpitämiseen.

Myös työvälineisiin satsaaminen voisi keventää hoitotyötä tekevien kuormitusta. Sanna kollegoineen tekee asiakaskäynteihin liittyvät kirjaukset, kuten verensokeriarvot ja muut asiakkaan vointiin liittyvät tiedot, potilastietojärjestelmään älypuhelimella. Iltavuorossa käyntejä voi olla esimerkiksi 17, joten kirjattavaa riittää.

– Jos tietojen kirjaamista varten hankittaisiin tabletit, voisivat huonosormisimmat ja muut halukkaat istua pöydän ääreen ja tehdä kirjaukset isompaa näyttöä ja näppäimistöä hyödyntäen eivätkä näppäillä tietoja vaivalloisesti kännykällä pientä ruutua tihrustaen.

Tällä hetkellä Sanna pohtii vakavasti oman työuransa jatkoa. Hän käy työn ohessa sairaanhoitajan opintoja, ja saattaa tutkinnon suoritettuaan suunnata esimerkiksi mielenterveys- ja päihdetyöhön. Toisaalta hän pohtii, saisiko saman rahan helpommalla joltain ihan toiselta alalta.

– Työkaverit ja työyhteisö ovat kivoja, vaikkei kaikkia haluttuja muutoksia heti tapahdukaan, ja ikäihmisten kanssa on mukava jutella. Heiltä tarttuva elämänviisaus on yksi syy, joka on saanut minut vielä pysymään alalla.

Teksti Kreetta Haaslahti

Toimihenkilökeskusjärjestö STTK nostaa syksyn aikana esiin turvalliseen työelämään liittyviä teemoja, kuten sisäilmaongelmat työelämässä, henkinen ja fyysinen kuormittavuus työelämässä sekä väkivalta ja sen uhka työssä. Nämä artikkelit on tehty niiden viestien pohjalta, jotka STTK  keräsi avoimen verkkolomakkeen kautta. Osa haastatteluista haluaa pysytellä nimettömänä. Tehy on STTK:n jäsen.