Pääkirjoitus

Valkeaa joulua

Valheita väitetään joskus valkoisiksi. Sillä tarkoitetaan hienotunteisuutta. Vaikkapa sitä, ettei sanoa töräytetä sitä, mitä ensimmäisenä mieleen juolahtaa (esimerkiksi meillä kotona saatetaan huutaa: Miksi sulla äiti on tuo kaksoisleuka? Tai siis kolmois?). Jonkinlaista sordiinoa on hyvä käyttää aikuisten kesken vuorovaikutuksessa, mutta valheet eivät oikeasti ole valkoisia. Rehellisyyden ja valehtelun raja on joillekin häilyvä.

Olen työhönottotilanteissa jutellut monia kertoja reippaiden nuorten kanssa, jotka osaavat tuoda esiin osaamistaan. Näin ovat sukupolvet parantuneet itsetunnossa! He ovat kertoneet osaavansa vaikkapa nämä ja nämä tietokoneohjelmat. Mutta eivät he ole oikeasti osanneet kuin mainita ohjelman nimeltä ja ehkä käynnistää sen. Tämä on minun maailmassani valehtelua. Heitä taas on kouluissa valmennettu pärjäämään kilpailussa työpaikoista ja korostamaan osaamistaan. Jotkut eivät tajua, että täytyy ensin olla jotain, jota voi korostaa. Ei työnantaja halua epärehellistä työntekijää. Emmehän tiedä, missä muissa asioissa hän käyttäisi oikopolkuja.

Vielä ikävämmät motiivit saattaa olla niillä, jotka pyrkivät hoitamaan ihmisiä väärennetyin tai olemattomin paperein. Valelääkäri saattaa olla se mukavin lääkäri, joka oikeasti tuntuu välittävän potilaista. Valehoitaja voi olla juuri se lämpimin ja miellyttävin. Mutta pohjalla onkin jotain muuta. Taloudellisen edun tavoittelua, ehkä sairasta vetoa vallankäyttöön tai hoitotyöhön osallistumiseen.

Potilaiden hyvä hoito on sellainen lähtökohta, joka ei salli minkäänlaisia valheita. Ei valkeita eikä tummempia. Potilaita tahallisesti vahingoittaneet, ja siitä kiinni jääneet hoitajat ovat olleet tutkintonsa suorittaneita. Alalle pääsyyn on vaadittu tiukempaa kontrollia. Entä jos töissä onkin sellaisia, jotka eivät ole edes olleet alan koulutuksessa?

Ihmettelen erityisesti tapausta, jossa henkilö ensin möi oman firmansa lukuun palveluja kaupungille esiintyen terveydenhuollon ammattihenkilönä. Kun tuli ilmi, että henkilö oli väärentänyt tutkintotodistuksen, kaupunki palkkasi hänet avustaviin tehtäviin sosiaalipuolelle. Miten on mahdollista, että valehoitajalle annetaan edelleen pääsy asiakkaiden ja potilaiden lähikontaktiin? Eikö kukaan pelkää, että voisi tapahtua vielä enemmän väärää?

Onneksi tapaukset ovat marginaalisia, mutta ei niitä silti villaisella saa painaa.

Rauhallista, valkeaa joulua kaikille, töissä ja kotona! 

Päivi Jokimäki
Päätoimittaja