Määräaikaisuudet

• Työsopimuslaissa lähtökohtana on toistaiseksi voimassa oleva työsopimus 

• Määräaikainen työsopimus voidaan tehdä vain perustellusta syystä (esimerkiksi sijaisuus tai harjoittelu) 

• Määräaikaisen työsopimuksen käyttö ei ole sallittu, jos työnantajalla on pysyvä työvoiman tarve 

Sosiaali- ja terveysalalla työskentelee paljon määräaikaisissa palvelussuhteissa olevia työntekijöitä, joiden palvelussuhde on jatkunut vuosia joko keskeytyksettä tai vain lyhytaikaisin keskeytyksin. Määräaikaisuuksia perustellaan usein sijaisuuksilla, mutta usein työnantajat paikkaavat niillä pysyvää työvoiman tarvetta, jolloin määräaikainen palvelussuhde on laiton.

Perusteettomat määräaikaiset palvelussuhteet on muutettava toistaiseksi voimassa oleviksi. Vakinaistamiseen tähtäävät toimenpiteet aloitetaan tutkimalla määräaikaisuuksien laillisuus ja pysyvä työvoiman tarve. Työpaikan luottamusmies auttaa asian selvittämisessä. Tarvittaessa Tehyn alueasiamies tai edunvalvonta tutkii kannattaako tapaus riitauttaa tuomioistuimessa.

Määräaikaisten vähentäminen

Määräaikaiset palvelussuhteet ovat erityisesti nuorten naisten ongelma ja tätä kautta myös tasa-arvokysymys. Määräaikaisuudet kohdentuvat erityisesti naisvaltaiselle sosiaali- ja terveydenhuollon alalle, jossa sijaistyövoiman tarve on suuri etenkin perhevapaiden vuoksi. Määräaikaisten palvelussuhteiden aiheuttama epävarmuus vaikeuttaa myös työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista.

Perusteettomiin määräaikaisuuksiin tulee puuttua ja toistaiseksi voimassa olevan työsuhteen on oltava ensisijainen työsuhteen muoto. Erityisesti nuorten naisten vakituisten työsuhteiden määrää on lisättävä, koska määräaikaisuudet ovat myös yhteydessä perhevapaiden käyttöön ja kestoon.